UJOSIILI

Hohoi?

2011-01-05T19:55:00.003+02:00

Hei? Eksyykö tänne enää kukaan?

Päätin rohkaistua ja päästää Ujosiilin (olenko se minä vai blogi, tätä olen miettinyt käsittämättömän paljon ottaen huomioon, kuinka paljon asialla ylipäätään on tässä maailmassa merkitystä) takaisin esille.

Kulunut vuosi..melkein kaksi ovat olleet rankkoja.

Opettelin elämään yksikseni. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli jo aikakin. Aloitin tanssiharrastuksen jos toisenkin. Kirjoitin mustakantisen kirjan ja muutamaa kuukautta myöhemmin valmistuin. Olen yhä hieman huvittunut siitä, mitä nyt tittelillisesti olen. Jaoin kotini taas toisen ihmisen kanssa - ei muuten ole helppoa, kun omistaa noin 500 litraa kankaita, lankoja ja vanhoja "tästä voi vielä tehdä jotain"-rättejä ja vinttikomerollisen puutarhatarvikkeita parvekkeettomassa kaupunkiasunnossa. Säilytysjärjestelmät ovat yhä keskeneräisiä. Menetin Taika-kiljukaulani saman sairauden viemänä kuin Aino-äitinsäkin - tällä kertaa vaiva huomattiin aiemmassa vaiheessa ja hoito näytti jo auttavan, mutta sitten mamman kunto romahti. MacBookini varmuuskopioimaton kovalevy hajosi - mukanaan kaikki kuvat Ainosta ja valtavat palat muitakin rakkaita muistoja. Ostin elämäni ensimmäisen oman hevosen. Tai no, ponin. Oman pahentuneen kissa-allergiani takia Hippu muutti ilahduttamaan ystäväni perhettä ja kissaa - elämäni vaikeimpia päätöksiä, mutta keuhkoni olivat alkaneet mennä täysin tukkoon ja pelkäsin astmaa ja joutuvani luopumaan liikunta- ja hevosharrastuksistani tai etten pystyisi enää ikinä olemaan missään tekemisissä kissojen kanssa. Taukovuoden jälkeen sukelsin taas yhdistystoiminnan pyörteisiin ja taistoihin ja sain tuta, miten ihanalta anonyymeinä kirjoittavien ihmisten hyökkäykset keskustelupalstoilla tuntuvat, kun käyttää kaiken liikenevän vapaa-aikansa muiden harrastusten edistämiseen. Oikeasti mietin, uskallanko enää julkaista Ujosiiliäkään - ne löytävät tämän kuitenkin ja käyttävät tätä pehmeämpää puoltani minua vastaan. Mutta toisaalta, minähän kirjoitan, pitäkää sitten tunkkinne ja syökää sukkanne!!

En ole kahden vuoden aikana kyennyt tekemään yhtäkään käsityötä valmiiksi. Tämä ei tosin ole estänyt käyttämästä erästä villakangashametta, jonka helman olen vain siksakannut. Jouluna tehtailin vihdoin koko joukon ihanaa ihanampia meikkipusseja melkoisen ihailtavalla vauhdilla - tässä on vielä toivoa!

En lupaa parantaa tapojani, muuttua ultramielenkiintoiseksi bloggaajaksi tai muutenkaan paremmaksi ihmiseksi. Haluan kuitenkin jakaa teidän kanssanne, jos vaikka saattaisin taas tehdä jotain :)

Parempia aikoja odotellessa

2009-05-06T22:13:00.005+03:00

Tajusin vasta (viime hetkellä), että nythän on menossa se odotettu loppurutistus. Että nyt jos vaikka oikeasti olisit tunnollinen opiskelija edes kerran elämässäsi. Inspiraatio odottaa parempia aikoja.

Olin jo menossa nukkumaan ja kiukuttelin itsekseni ajanpuutetta, kun muistin nämä inspiraationherättelijät ja halusin jakaa tuhruisen kännykkäkuvan helmikuulta myös teidän kanssanne. Tulin uudelle asunnolle katsomaan lattiatyön tuloksia ja yllätys oli iloinen, kun ikkunalaudalla odottikin jo postipaketti.

(Handujahan ne.)
Taidan ottaa huomenna yhden vyyhdin töihin mukaan ihan vain siliteltäväksi ja mieltä piristämään.

Kotiudumme

2009-03-21T17:52:00.002+02:00

Muutosta kuukausi. Isoimmat tavarat alkavat löytää paikkansa ja kissat aurinkolänttinsä. Uusi koti on ihana!

Olemme palailemassa!

Nyt puhaltaa!

2009-01-20T20:03:00.005+02:00

Nämä eivät ole niitä uusia tuulia, joita lupailin joulun jälkeen puhaltavaksi. Tämä on hurjasti isompi puhuri ja pahoin pelkään, että se työnsi ne suunnitellut tuulet jonnekin eteläiselle pallonpuoliskolle. Joudumme siis vielä odottamaan, että ne löytävät takaisin kotiin.

Uusi koti oli toki ollut etsinnässä jo viime vuoden puolellakin, joten sen löytyminen ennemmin tai myöhemmin ei ollut mikään yllätys. Yllätys sen sijaan oli, kuinka täydellisesti niin etsintäprojekti kuin juuri sen oikean löytyminen vei kaiken huomioni ja energiani.

Tänään kirjoitin nimeni kauppakirjaan ja sain hypistellä osakepapereita hetken ennen niiden siirtymistä pankin säilytykseen. Sitten minulla olikin avaimet kädessäni. Ihan omat avaimet. Ihan omaan kotiin! *

Se on paljon parempi, kuin mitä uskalsin toivoakaan löytäväni! Huoneet ovat niin korkeat ja ikkunalaudat niin leveät, että tunnen itseni pikkuihmiseksi. Vessan ovessa on hauska alkuperäinen lukko ja pohjoispuolen seinässä vanhanajan "kylmäkaappi". Minun ja naapurin välissä oleva seinä on muurattu paikalleen niinä aikoina, kun isovanhempani vasta päästelivät ensirääkäisyjään.

Halusin siis vain kertoa, että olen paitsi hengissä, myös erittäin onnellinen :). Luvassa on taas remonttia, mutta yritän siitä huolimatta kutsua ne oikeat uudet tuulet takaisin kotiin ja puhaltamaan.

* (Jos unohdetaan hetkeksi se pikkuseikka, että myös minä siirryin samalla erään pankin omistukseen aika moneksi vuodeksi.)

2008-12-24T13:36:00.003+02:00

RAUHALLISTA JOULUA!

ps. Tämä on huikea sadas postaus. Uudelle sataselle uusin tuulin joulun jälkeen.

Vaikka en edes valmistellut!

2008-12-23T23:41:00.004+02:00

Stockmannin ekovoimapaperia, paperinarua ja kissa. Feeling hippie.

(Ensi vuonna ihan varmasti askartelen, leivon ja valmistelen ahkerasti kuin pieni apina. Teen kaikki lahjat itse ja kotini tuoksuu joululle tai ainakin pullalle jo marraskuussa. Nyt haaveilen vain joulupäivästä, jolloin saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa.)

Suuria askeleita

2008-12-13T22:11:00.005+02:00

Mitä neuloja tekee ensimmäisenä, kun muutto lähestyy?

Laittaa tietysti alpakan ja sen kaverit järjestykseen, että muuton jälkeenkin tietää, kuka asuu missäkin laatikossa.

(Tosiasiassa hylly, jossa langat ovat majailleet, lähtee ensi viikolla miehen ensimmäisessä muuttokuormassa ja siellä täällä seilanneet irtokerät piti saada pinottavaan muotoon. Minä ja alpakat muutamme aikaisintaan kuukauden päästä. Krhm, minä ja viisitoista litraa alpakkaa.)

Löysin myös kaikkea vinhaa ja unohtunutta. Kuten mustaa hahtuvaa, josta on pitänyt tehdä siistejä ja lämpimiä talviasusteita. Yritin opettaa tytöille (varsinkin Hippu on seiskaveikkaisten tuotteiden perään) lampaan tuoksuisen villan ihanuutta..

.. mutta kiinnostusta kesti noin kaksikymmentä sekuntia. Toista se oli Ainon kanssa: hahtuvatyöt lähtivät parempiin suihin vaikka käsistä.

Messumainostusta

2008-11-15T19:05:00.003+02:00

Selvisin Suomen Kädentaidot -messuilta käsittämättömästi ilman, että ainuttakaan pätkää lankaa olisi lähtenyt mukaan. Itseasiassa vähän sääli, toivoin kovasti löytäväni jotain spesiaali-ihanaa itselleni, mutta mikään ei aiheuttanut suuria tunteita :(.

Kaikkea muuta sentään löysin, ostin ja jätin ostamatta. Muistiksi itselle (koska hukkaan kuitenkin kaikki yhteystietolappuset vähintään viikon sisällä) ja mainokseksi muille:
- Kauhapiika avuksi ruuanlaittoon tai vaikka sokerikipoksi (äidin esimerkkiä seuraten). Musta ja valkoinen ovat tyylikkään eleettömiä eikä värin pitäisi alkaa kyllästyttää.
- Kerinpuut ja kerijälaite Toikalta, ettei enää tarvi menettää hermoja huivilankavyyhtien kanssa. Ehdin jo testatakin, aivan loistava apuvälineyhdistelmä <3. Messusäästöä syntyi yhteensä noin kymppi.
- Pauliina Rundgren Handicrafts & Teelehti. Punainen väri oli loppunut jo ensimmäisen messupäivän aikana (enkä yhtään ihmettele), mutta onneksi tämän voi myös tilata. Tämän yrityksen ständillä on aina kivoja juttuja ja korut osuu esim. Taitoshopissakin aina silmään.
- Koivukauhan tummia tervantuoksuisia keittiötarvikkeita. Sekä väri että tuoksu valloittivat.
- Hopeasiiven hopeakorut ihastuttivat myös, mutta olin tässä vaiheessa jo tuhlannut reilusti yli messubudjetin. He ovat kuitenkin mukana helmikuussa 2008 avaavassa taidekäsityöläisten yhteismyymälä Villiluumussa (Kauppakatu 12, Tampere).
- Jo kauan etsitty "aikuisten naisten lompakko" ;) Nahkapaja EliisaMarjaanalta. Kaunista suomalaista työtä. Ja pöydässä oli useampi kohtuuhintainen malli, jonka olisi mielelläni ottanut omakseni, vaikka kuulemma valikoima oli huvennut messukierroksella.

Kiersin messuja yksinäni, mikä oli loppujen lopuksi vähän tylsää, vaikka olikin helppoa voida poukkoilla ympäriinsä oman mielen mukaan. Toissa vuoteen verrattuna en ollut yhtä innoissani: En tiedä olenko kovasti penseytynyt, mutta joukosta erottui melko vähän "helmiä" (vaikka oli niitä paljon enemmän kuin yllä olevassa muistiluettelossa). Kaikki tuntui olevan kovin samanlaista ja paljon tuntui olevan keskinkertaista askartelunäpertelyä myynnissä tuotteina. Minun mielestäni on vähän onttoa kutsua itseään korutaiteilijaksi, jos on laittanut Kiinasta tuodun tusinahelmen nyöriin ja laittanut myyntiin. En tiedä, ehkä ne vaan myy hyvin. Parasta iloa tarjosivat ständit, joilla oli vahva teema ja esittelijät/myyjät olivat myös pukeutuneet samaan teemaan. Tai sitten hitsin vahva tuote ja muuten vaan iloiset esittelijät.

Luovuuden ja hulluuden rajamailla

2008-11-05T19:20:00.002+02:00

Juhlapuvun ompelijan muistilista:
- Aloita ainakin kahta viikkoa aiemmin.
- Jos aloitat kuitenkin viime tipassa (kuten edellisenä iltana yhdeksältä), valitse joku yksinkertainen malli, johon sinulla on kaavat valmiina.
- ... tai edes jompikumpi edellisen kohdan ehdoista.
- Jos päätät kuitenkin rakentaa puvun ilman kaavoja, käytä apuna mallinukkea.
- ... tai edes kaveria apukäsinä.
- Jos päätät kuitenkin rakentaa puvun itse itsesi päälle, niin mieti nyt hyvä ihminen ennen aloittamista, miten pääset kankaasta ja nuppineuloista ulos!

Onneksi jaksoin vielä nauraa, kun tajusin nuppineulottaneeni itseni puvun alun sisälle. Purku ja uusiksi. Puolen yön aikoihin en vielä osannut sanoa, oliko käsissä täysi katastrofi vai jotain huippua. Lauantaiaamuna rypytin tyllihametta vapaalla kädellä suoraan neulan alle. Yläosasta puuttuu yhä - kymmenen päivää bileiden jälkeen - vuori ja yläosan viimeisiä varmistuspistoja ompelin autossa matkalla juhlapaikalle (ja ystävä lisäsi yhden unohtuneen piston coctail-tilaisuuden jälkeen vessassa...).

Hippu avusti viattomalla hametyllien seassa istuskelulla.

Olen odottanut kuumeisesti päivää, jolloin olisin valoisan aikaan kotona, eikä valoa riittänyt kuitenkaan. Väritkin (mustasta puvusta ;D) piti tappaa, että muodosta näki mitään. Ja tyllihame jäi asettelematta kunnolla. Korkkarit oli jo siivoutuneet jonnekin, joten yritin venyttää pituutta varpaillani saaden aikaiseksi entistä tärähtäneempiä kuvia.

Yritä kuvitella kiinnitetyt hiukset, korut ja pitkä huivi.

Tyytyväinen? Oh yes! Vaikka näenkin puvussa vain hätäisen ja priorisoivan työskentelyn virheitä, ei sitä kuitenkaan tule ommeltua täyspitkiä juhlapukuja omasta päästä ihan joka viikonloppu niin, että juhlissa voi olla täysin tyytyväinen omaan pukeutumiseen. Ensi kerralla voisi kuitenkin ehkä aloittaa vähän aiemmin :D.

Paniikki - Panic

2008-10-19T21:48:00.004+03:00

- Kangasta yms 17 metriä
- Juhliin kuusi päivää
- Töissä dedis ja paljon tekemistä
- Opiskelujen puolella kaksi isoa, kaksi keskikokoista ja monta pientä tehtävää
- "Vapaita" iltoja kaksi ja puoli, jos edellistä kohtaa ei lasketa
- Malli melkein valittuna: hemmetisti saumaa, silittämistä ja kaavan muokkaamista, yksi ennen kokeilematon tekniikka
- Ei mitään muuta päällepantavaa

Jotenkin minusta tuntuu, että olen pulassa. Olisiko kenelläkään pientä ahkeraa kotitonttua lainaksi?

(Taidan lopettaa valituksen ja käydä töihin. Kotitonttua voi silti tarjota.)

- 17 meters of fabric etc.
- Six days until the party
- One big deadline and lot to of stuff to do at work
- Two big study exercises, two mediums, too many small ones
- Two and a half free nights if you don't count the previous point
- The pattern almost chosen: a lot of seam, ironing and pattern modifications, one new technique
- Nothing else to wear

I have a feeling I am in a trouble. Does anyone has a little hardworking house elf to borrow?

(It looks like I just have to stop whining and start working. But you can still volunteer your elf!)

Kaikki-mulle-heti-nyt

2008-10-03T19:29:00.005+03:00

Olen viimeisen viikon aikana joutunut katsomaan silmiin ikävää totuutta: olen kunnollinen kulutusyhteiskunnan kasvatti, kammottava "kaikki mulle heti"-pikkumaterialisti. Viikkoon on sisältynyt niin neuvotteluja pankkien kanssa (erittäin jalat maanpinnalle palauttavaa, suosittelen pahanlaatuisille haihattelijoille), taas yksi liian ihana, liian iso ja aivan liian kallis kotiehdokas kuin viisivuotiaan uhmaa muistuttavaa itkupotkumärinää tosimaailman kurjuudesta ja epäreiluudesta.

Harmittaa vieläkin, olisin niin kovasti tahtonut ne omenapuut ja kaiken muun, mutta päätin yrittää kasvaa aikuiseksi ja yrittää toistaiseksi tyytyä siihen, mihin rahkeet riittää. Jorin kirjoitus oli kuitenkin ajatuksia herättävä ja inspiroiva - unelmista ja pähkähulluistakaan suunnitelmista ei ole pakko luopua, vaikka niitä ei nyt ihan heti saisikaan. Jatkakaamme lottoamista, työntekoa ja aikuistumista.

Onneksi minulla on maailman mukavin sohva ja kauneimmat kissat. Lisää kuvaan vain tyytyväinen pörinä. Miksi on niin vaikeaa olla tyytyväinen siihen, mitä jo on?

Sorry, too sick (I hate the flu!) for translation.

Muhkeaa ja pehmeää - Grand and soft

2008-09-25T18:38:00.002+03:00

Yritin ottaa kuvaa työn alla olevasta neuletakista, mutta unohdin, että
a) yksin on aika vaikea saada mitään selkeästi kuvattua niin, että on itsekin kuvassa
b) kamerani ei erityisesti välitä punaisesta
c) ja omppukoneeni pilaa lopullisesti sen vähänkin siedettävän punaisen toiston

Mutta kattokaa ihanaa muhkeaa palmikkoa!

(Rockefeller Ravelryssa, ohje Twinkle's Big City Knits)

I tried to take a photo of a cardi under way, but forgot that
a) it's hard to take a reasonable photo of anything if you want to be in the same photo yourself
b) my camera doesn't really mind red
c) and if it does, my MacBook destroys it after all

But look at the grand cables!

(Rockefeller at Ravelry, pattern from Twinkle's Big City Knits)

Kotia etsimässä

2008-09-20T22:08:00.002+03:00

Nyt muistaessani: Minulla on tarpeettomana Knit Picks Nickel Plated Circular Knitting Needle Set. Puikot ovat täysin korkkaamattomia - en erityisemmin välitä kilisevistä metallipuikoista, mutta tein tilausta ilmeisesti kuitenkin sen verran silmät ristissä, että koriin tuli väärä tuote. Nopeimmalle postissa kotiin (Suomessa) 50 eurolla. Jätä kommentti sähköpostiosoitteen kanssa, niin otan sinuun yhteyttä :).

Vähän lahjakkuutta, kiitos - One set of magic touch, please

2008-09-19T18:41:00.005+03:00

Drops Eskimo on taivaallisen ihanaa, pehmeää, karvaamatonta ja nopeaa lankaa.

Drops Eskimo is heavenly soft, lovely and fast and doesn't hair too much.

Mutta silti... Kolme lapasta, kaksi peukkua, yksi pari ja zero onnistumista. Ei sen ihan näin pitänyt mennä. Kiristää, kinnaa, valuu, kiertää. Parempaa onnea ensi kerralla!

But still.. Three mittens, two thums, one pair and zero success. It wasn't supposed to go this way. Better luck next time!

Surutyötä - Sad

2008-09-15T20:44:00.004+03:00

Ilmoitus julkaistiin lauantaina, tiistaina seisoimme pihassa odottamassa välittäjää ja muita ostajaehdokkaita, torstaina selvitin kaavoitusta, perjantaina talosta oli tehty ensimmäinen tarjous, sunnuntaina ilmoitimme ettemme lähde kisaamaan, tänään talo oli myyty. Tunne kotiin saapumisesta oli voimakkaampi kuin ikinä ennen.

Eihän se täydellinen ollut, mutta olo on silti haikea.

The ad was published on Saturday, on Tuesday we're standing in the garden waiting for the agent and the other wanna-be-buyers, on Thursday I was asking about the zoning, on Friday the first offer was made, on Sunday I announced we won't be competing, today the house was sold. I've never before felt like coming home like this time.

Well, it wasn't perfect, but I'm still feeling sad.

Lämmitä minua - Warm me up

2008-08-27T20:58:00.004+03:00

Kuin tyhjästä kadonnut sukka oli yhtenä päivänä ilmestynyt lattialle sängyn viereen.

Surprisingly the lost sock reappeared one day in our bedroom.

Kesällä ajatuksella oli suojautua näillä tehokasta ilmastointia vastaan, mutta nyt nämä taitaa jäädä kotiin. Alakerrassa on hyistä ja ylhäälläkin nukumme koko lauma yhdessä peiton alla.

Prosessi oli tuskainen, lanka ei vaan luistanut puikoilla, mutta malli vaan on huippu.

I was thinking to take these to the office to protect my feet from the too effective air condition by now I think I'll leave them home. It's freezing here in the downstairs and even upstairs we all sleep under the same felt.

The process was almost painful, the yarn was fighting back all the time, but the pattern is super.

Lyyra (Kristel Nyberg)
Novita Bambu, +-100 g
3mm bambusukkikset / sock dp

Hippu näyttää viatonta naamaa vieläkin.

Yes, she's still trying to look innocent!

Muorin hääriessä kameran kanssa on helppoa luikkaista omille teilleen. "Näin kannat kaksi kissaa takaisin kotiin yhdellä kertaa."

It's easy to slip out while the silly girl is busy with her camera. "How to carry too kittycats home at one time."

Rakastan - I do love

2008-07-20T21:09:00.002+03:00

Kuva ei edes ole niin eduksi kuin voisi ja niitä olisi voinut ottaa monta enemmän sillä nämä helmat on kuin tehty pyörimiselle ja keikistelylle, mutta valitettavasti kuvaajaa vähän nolotti kuvata tyttöystävää juhlapaikan portailla :). Mekosta tuli kuitenkin huikean ihana ja mahtava ja varmasti puen sen päälleni kahdenkin viikon päästä, kun juhlimme äitini isän 80-vuotisjuhlia.

Ohje on Suuresta Käsityölehdestä 5/2008. Aiemmat kokemukseni SK:n kaavoista ovat olleet vähän kivisiä, mutta tämä kaava todellakin toimi. Malli on aika väljä ja olisin ehkä voinut tehdä jopa pienemmän koon (jota en ole ikinä käyttänyt aikuisten vaatteissa!), mutta viimeaikaisesta kutistumisesta huolimatta yhdenkin koon pienentyminen tuntui huikealta ja vyö saa mekon näyttämään hyvältä joka tapauksessa. Kankaana punaista pellavaa Eurokankaasta ja mekko on ohjeesta poiketen kokovuoritettu vuorikankaalla.

(Ja häätkin olivat ihanat ja upeat ja morsiuspari niin onnellisen oloinen. Voi huokaus.)

This photo actually could be more flattering and there could be a lot more of them as these hems are like made for show off, but my boyfriend was a little embarrassed to photo me at the stairs in the middle of the wedding :). I love my new linen dress and I'm certainly going to wear it at my grandfather's birthday party after two weeks.

(And the wedding was so lovely and the couple so happy!)

Niks ja naks - Cut

2008-07-16T22:22:00.007+03:00

Hyvät kangassakset tekevät leikkaamisesta hauskimman vaiheen vaatteet tekemisessä. Varjelen omiani kuin haukka eikä niillä saa leikata mitään muuta. Miestä muistuttaa teipinpala ja vieraiden tullessa kylään piilotan ne laatikkoon. Kyllä, hyvät sakset ovat pienen mielipuolisuuden arvoista.

Good pair of tailor's scissors makes the cutting the funniest part of clothes making. I'm guarding mine like crazy and don't allow anything else but textiles to cut with them. My boyfriend is reminded by a little piece of tape and when we have visitors I'll hide them out of sight. Oh yes, they definitelly are worth of little craziness.

Sunnuntai oli pimeä ja sateinen eli loistavaa aikaa ommella. Ei tosin tarpeeksi. Ystävät saavat toisensa lauantaina ja vielä riittäisi tehtävää. On sitä ennenkin käännetty helmaa rullat päässä ;).

Last Sunday was dark and rainy so I had good time to do some sewing. But not enough. Our friens will say "I do" on Saturday and there's still a lot of work undone. Well, it wouldn't be the first time I would be finishing my dress with the curlers in my hair ;).

Inspiraatiota etsimässä - Looking for inspiration

2008-07-07T19:30:00.003+03:00

Koska Hippu kieltäytyy yhä yhteistyöstä, ajattelin esitellä jotain vasta postilaatikosta löytynyttä.

As Hippu still says no for co-operation I thought it would be nice to present you something just arrived.

Häpeäkseni täytyy myöntää, että suhtaudun yleensä hirveän epäluuloisesti kaikkeen, mikä on uutta ja suosittua. Niin tähänkin kirjaan, mutta onneksi epäilykset menivät pian ohi selaillessani kirjan ohjeita Ravelrysta. Tämä on nimittäin aivan mahtava!

I'm a little ashamed to admit that if something is both new and popular, I'm automatically suspicious about it. That was the case with this book too, but luckily I got over it soon when I started browsing the patterns of the book in Ravelry. The book is absolutely great!

Kirjassa on hyvin erityylisiä neuleita. Osa on kuin saduista ja kaikissa kuvissa on ihana tunnelma.

The book has very different styled knits, some of them like from a fairy tail! All the photos have a lovely tone.

Vaikka ostinkin kirjan malleista näkemieni kuvien perusteella, nopean selailun perusteella tykkään tässä eniten suunnitteluorientoituneesta otteesta. Kirjoittaja kertoo suunnittelun lähtökohdista ja kannustaa omaan ideointiin. Minä myös rakastan luonnoskuvia vaatteista!

I bought the book because of the photos I had seen of the patterns, but now when I've scanned it throug I have to say I like the design-oriented approach best. The writer is telling how she design the spesific knits and is encouraging the readers for their own composing. And I've also always loved all kind of clothes sketches!

Luultavasti kaikkein parasta: neljä erilaista suunnittelutyöpajaa vähän "kuinka tulla neulesuunnittelijaksi"-hengessä. Ehm, en vielä ehtinyt lukea näitä ajatuksella läpi, kun tahdoin päästä intoilemaan kirjasta ;).

These could be the best part: four different design workshops in a kind of "how to become a knitwear designer" theme (imo). Ehm, I haven't read them through yet, I had to do some promoting first ;).

Ja ettei mene hakukoneiltakaan innostus ohi, niin kirja siis oli:
And the details so that the search machines won't miss how much I liked the book:
Michele Rose Orne: Inspired to Knit (Interweave Press, 2008, ISBN 978-1-59668-041-8)

Liian söpö syylliseksi? - Too cute to be guilty?

2008-07-06T15:00:00.004+03:00

Minun piti esitellä työllä ja tuskalla (ei oikein sujunut) tikutetut sukat. En vaan löydä toista mistään.

I was supposed to show a pair of socks I knitted. I just can't find the first one anywhere!

Meillä on epäilty, mutta häntä ei voisi vähempää kiinnostaa.

We have a suspect, but she really couldn't care less.

Tuolla kissalla on selvästi salaisuus! Mokoma myhäilijä.

Doesn't she look like she's having a secret and is enjoying not to share it?

Kirjahemmottelua - Enjoying my new book

2008-06-05T18:49:00.007+03:00

Olen ihastunut edellisen postauksen aloituskuvaan niin kovin, etten meinannut raaskia aloittaa uutta. Hippu on aikamoinen linssilude <3.

I like the first photo of the previous post so much that I almost didn't want to write a new one. Hippu is probably the most photogenic member in our family. It's a pity she doesn't wear pullovers ;) (yet.. :D).

Saatoin maanantai-iltana päättää palkita itseni viikkoa aiemmin alkaneista töistä ehkä kirjalla, ehkä kahdelle. Hämmästys oli aikamoinen, kun Knitting Lingerie Style oli postilaatikossa jo tänään! The Book Depository oli nopeampi kuin koskaan ennen. Tämän blogin lukijoille ei liene yllätys, etten ole kovin tuottelias neuloja. Kaikkein tärkeintä neulekirjoissa minulle onkin kuvat ja tunnelma ja niiden suhteen tämä on aivan ässä. Kirjassa on myös useita malleja, jotka voisin kuvitella toteuttavani, mutta ei nyt vielä vannota mitään ;).

I started on a new job last week and it's possible that on Monday evening I decided to reward my self with a book - or maybe even two o:). I was quite surprised when I found Knitting Lingerie Style in our mail box today! The Book Depository has never been this fast. For the readers of my blog it probably isn't a surprise that I'm not that productive knitter. Therefore I appreciate books with a lot of pretty pictures and a certain kind of an atmosphere. At those criteria this book is super! It also has many patterns that I would like to knit, but maybe we don't write anything on a rock yet ;).

Muutama ekojen selailujen lemppari (klikkaa kuva isommaksi, linkit vie Ravelryyn). Few first look favorites (click the photo to see closer, links go to Ravelry).
Surplice Bodice Camisole
Fit-n-Flare Trumpet Skirt
Bed Jacket
Shaped Lace Tee
Waist-Cincher Top

Takaisin! - We are back!

2008-06-01T11:26:00.002+03:00

Ihanaa, lämmintä ja aurinkoista kesäkuuta! Istun tätä kirjoittaessani terassilla (kuten kuvassa eilen Hipun kanssa) ja lähistön pihlajat tuoksuvat ihanasti. Muutama koulutehtävä on vielä jäljellä, mutta ne ovat niin vähäisiä, ettei niitä enää lasketa.

I wish you all a lovely, warm and sunny June! I'm sitting on our terrace (like yesterday with Hippu) and the rowans are odouring great. I still have few study works to do, but they aren't counted.

Puikoilla Victorian Lace Today -kirjasta Myrtle Leaf Shawl. Eilen kuvatessa tehtynä vajaa mallikerta ja tikuttelin toisen illalla valmiiksi. Enää 38 ja reunakuvio jäljellä. Tässä saattaa kestää hetkinen ;).

I'm knitting Myrtle Leaf Shawl from the Victorian Lace Today. When I took the photo I had finished almost one pattern and last evening I finished another one. Only 38 more to go (and the border). This might take a moment ;).

Hetkinen.. - Just a moment..

2008-04-24T18:06:00.002+03:00

Palaamme ruutuun heti, kun kiireet vähän hellittää ja luovuudelle on taas tilaa. Arvioitu laskeutumisaika kesäkuussa tai sitten jo aiemmin. Todennäköisesti aiemmin, koska silloin pitäisi lukea tentteihin. Nauttikaa odottaessanne kevätauringosta!

Well be right back - right after our rush calms down and there's some space for creativity. Our estimated arrival time is in June or earlier. Probably earlier because there's some studing for the tests. Meanwhile, enjoy the spring sun!

Jako kahteen - In to two parts

2008-04-13T10:29:00.002+03:00

Tahdoin vain kertoa, että päätin alkaa puskea puutarhajuttuja toiseen blogiin: Kädet mullassa. Vähemmän mutaisia risukuvia tälle puolelle jatkossa :).

I just wanted to tell you that I decided to write my gardening stuff in a another blog in future: Hand in the Soil. Less muddy pics here :).

Kevät-tilt - Spring-tilt

2008-04-10T19:19:00.009+03:00

Toivottavasti ette pitkästy kuoliaaksi (no ainakin sitten myöhemmin kasvukaudella ;D), mutta minun on aivan pakko jakaa muutama hämärä ja multainen kuva. Meinasin haljeta onnesta, kun pääsin vähän tonkimaan maata kotiin päästyäni.

Yesyes, sorry, if you find gardening boooooring. I just have share these few pics (mostly with dark soil :D)!

Tulppaaneita ja narsisseja (oikea yläkulma) etupihan puolella. Liljatkin olivat heränneet, mutta kuvat oli vähän tylsiä (tietenkin ne piti kuvata!), kun ne vasta pilkottivat maasta.

Some tulips and daffodils <3.

Sitkeä orvokki, joka on paitsi selvinnyt talvesta vihreänä ja päättänyt vallata maailman...

One persistent viola who didn't just survive the winter with out fading and decide to take over the world...

.. aikoo myös olla kevään ensimmäinen kukkija näillä kulmilla!

...but is also determined to be the first one in bloom around the hood!

Suurin osa yrteistä näyttäisi olevan hengissä, jopa laventeli. Ikivihreä rosmariini on pudottanut kaikki lehtensä, mutta toisaalta varsi on vielä kova ja tuoksuu, joten en taida vielä hävittää sitä. Ranskalainen rakuuna näytti ihan pystyyn kuolleelta (se tosin myös kituutti koko viime kesän), mutta viime hetkellä huomasin uutta kasvua juuresta. Monet tuntuvat pysyneen koko talven ainakin osittain vihreinä. Mansikan (Polka, laatikoista tulee kesällä muutama marja suuhun, mutta näitä haen toriltakin pakastettavaksi) rönsytaimien kanssa olen melkein pulassa (lähinnä sillä, etten raaski heittää niitä pois - revin niitä tänäänkin irti vääristä paikoista ainakin kaksi tusinaa..).

Most of my herbs seems to have survived the winter, even the lavender. Rosemary lost all its leaves (which isn't really surprising, it shouldn't winter at these levels), but its stem hasn't rotten and it still smells awesome when touched so this far I'll just cross my fingers. My strawberries have dozens of runners (I hope I'm not in trouble with them as they have tried to take over my neighbor's side too..), I'll know what kinf of gifts any friend or family member with any kinf of a yard or balcony will have this summer ;).

Kevät tekee hupsuksi - Spring makes me silly

2008-04-02T11:52:00.004+03:00

Raahatessani peilin terassille saadakseni kuvan housuista epäilin jo, ettei tämän hullummaksi voi mennä. Mutta hahaa, väärä luulo!

When I moved our hallway mirror to our patio to get a photo of my new jeans I thought one couldn't be any crazier. Hihi, thought wrong..

Sain siis postia s#nyyltäni enkä voinut vastustaa kiusausta vähän leikkiä o:).

I got a package from my #neulonta (Finnish knitting irc channel) secret pal!

Varjossa oli 10 astetta lämmintä (!!), joten tytötkin uskaltautuivat haistelemaan vähän kevättä. Hippua vähän jännitti.

It was +10 °C even in shade and girls wanted to come out too.

Elämäni kalleimmat farkut - The most expensive pair of jeans I've ever have

2008-03-31T17:36:00.003+03:00

Osa pääsiäislomasta kului leikkien kiinalaista tehdastyöläistä (olisin jo saanut potkut).

Ei mennyt ihan putkeen:
- Piirsin ensin kokoa liian pienet kaavat ja ne repesivät sovitettaessa, joten piirsin uudet isommat
- En sitten kuitenkaan sovittanut enää leikattuja kappaleita vaan reippaana tyttönä senkus ompelin
- Ne oli sittenkin liian isot (sentään kokeilin ennen vyötärökaitaleiden kiinnitystä), joten pienensin ja kokeilin ja taas pienensin noin kaksikymmentä kertaa
- Ne on vieläkin vähän väljät, mikä on sinänsä ihan mukavaa, muttei näytä aina ihan edustavalta

I had few problems - especially with sizing and had to do a lot of reshaping.

Materiaalien hinta oli alle kakskymppiä, mutta työtunteja upposi ihan rutosti. Jos vähänkään laskisi omalle ajallensa arvoa, näiden hinta olisi melkein tähtitieteellinen. Voi tätä sivistyksen ja uusien taitojen hintaa..

The materials cost only under twenty euros, but they required unbelievable amount of hours. If I would pay myself even a little, these were extremely expensive. But maybe next time I'll know better (and be faster :D).

Yrittänyttä ei laiteta? - One can always try?

2008-03-30T21:22:00.002+03:00

Olo on skeptinen, mutta aikaa on minimaalisesti ja uutta täytyy saada päälle. Enää puuttuu kangas ja kourallinen suoria saumoja. Jos vuori ryhdittäis sitä tarpeeksi. Uh, katastrofin aineet.

Feeling skeptic, but I have pratically no time at all and I definitelly need something new to wear. Now I only need some fabric and few straight seams. Maybe the lining will save it? This really looks like a catastrophe to be..

Miss U.F.O.s

2008-03-23T12:43:00.007+02:00

Ehm, rehellisyyden nimissä myönnettäköön, etten ole ikinä onnistunut neulomaan puseroa valmiiksi asti. Viimeistään hihojen kohdalle tökkää. Lankavarastojani penkoessani nämä neidit muistuttivat olemassa olostaan.

A confession: I've never finished a cardigan/pullover. At least the sleeves are owerwhelming challenge. I was organizing my yarns and came across with these, ehm, ladies.

Ensimmäinen on takki Novitan Oliviasta. Lanka on ihkupehmeää, tykkään simppelistä mallikuviosta (sitä oli sukissa) ja tätä oli kiva tikuttaa viime kesän työmatkoilla, mutta nojoo. Ei oo kauheasti edennyt. Lanka ei myöskään tunnu tarpeeksi ryhdikkäältä takkiin ja no, tuo navan alapuolen leveymä ois ehkä kaivannut jotain muotoiluja. Purkuun..

First one is a cardi made of Novita Olivia (70% bamboo, 30% acrylic). The yars is super soft, I like the simple pattern and this was nice to knit at bus last summer. But well, the yarn might be a little too loose for a cardi and I really would have needed some shaping. I'll rip it..

Sitten meillä on terapia-alpakka, joka ei vaan ole yhtään semmoinen kuin pitäis. Kaula-aukko on liian iso ja joko tisseille ei ole tilaa tai sitten vaan kainaloissa on liikaa tilaa. Äh. edes se söpö palmikko ei auttanut. Purkuun..

Then we have a a super soft alpaca pullover. It just isn't like it was supposed to be at all: neckline is too wide and there's something strange on boobs-area. Even the cute cable didn't help. I'll definitely rip this one..

Lisäksi on vielä bambuinen pusero (en sitten ollutkaan niin ahkera ja nyt alkoi pullatkin himottaa vanhan postauksen kuvan takia :D). Ilmeisesti olen ollut vuosi sitten vähän kapoisempi tai pitänyt makkarankuoripuseroista ja kaula-aukkokin on väärän mallinen. Arvaa mitä? Purkuun..

There's also a bamboo pullover. I guess I was smaller last year or liked too small clothes. The neckline is weard again. I guess I'll have to rip this too..

Mikä mahtaa olla kaikille edellisille yhteistä? Se, että jääräpäisesti kuvittelen osaavani tehdä mitä vaan omasta päästä, ja niin, en sitten osakaan. Onneksi (? Aikaa tuntuu uppoavan ihan kiitettävästi) alan vihdoin päästä jyvälle Ravelrysta (minä). Pinoittain ihania ohjeita, jotka muut on jo todenneet toimiviksi!

There's one thing common with all them: me thinking I can do anything just by improvising. Well, I really can't :D. Happily I'm finally getting the idea of Ravelry (me). All the great patterns others have already found workable!

Calorimetry

2008-03-20T23:27:00.005+02:00

Edellisen postauksen työ valmistui avustajista huolimatta joutuisasti. Se oli kivaa, nopeaa ja itseluottamusta nostattavaa, se oli Calorimetry! Mainio panta on kuljeksinut ympäriinsä päässäni jo viikon enkä ole vielä edes päättänyt sille nappia.

The knit of the last post is done - despite the help of my assistans. It was fun, fast and made me feel confident, it was Calorimetry. I've been wearing this brilliant knit at least for a week thought I haven't found the perfect button for it.

Lankana aiemmin liikaa hankittu ja taivallisen pehmeä Sublimen Extra Fine Merino Wool. Puikot olivat neloset ja loin vahingossa vain 124 silmukkaa laskemieni 144 sijaan. Mutta siitä tuli just hyvä!

I used Extra Fine Merino Wool by Sublime that I've used earlier too. 4mm bamboo needles and only 124 stitches instead of the 144s I was supposed to cast on. Well, it turned out to be perfect :).

Huomaa myös mummon kutomat ihanat räsymatot ja aurinkoinen talvinen iltapäivä <3.

Please notice the lovely carpets made by my granny and the lovely sunny winter afternoon <3.

Perheonnea - Happy family

2008-03-14T22:04:00.002+02:00

Salaa toivon, että tyttöjä häiritsisi korvaa kutittava lanka tai kylkeen tökkivä puikko. (Kuva taattua webbicamilaatua.)

Secretly I wish they would get at least a little disturbed with my knitting. (Webcam quality - I wasn't able to move ;D)

Ei nappaa - no inspiration

2008-03-10T17:14:00.005+02:00

Siinä se nyt o. Voi elämän kevät. Pitäisi päätellä, korkata toinen kerä ja neuloa pari. Tuo lanka ei taida olla mun juttu.

So there it is... And I should knit it a pair! Uh. I have feeling this yarn isn't my thing...

Kun haimme ison mustan villamaton Ikeasta, mietimme kyllä, onko se hyvä idea, kun perheessä on valkoiset kissat.

Ever thought having a black carpet with white cats? Think again..

Rakas päiväkirja (Dear diary)

2008-02-27T21:32:00.005+02:00

Viime viikolla:
- Olin elämäni rankimmassa työhaastattelussa, johon en hakiessani uskonut edes pääseväni, ja hetken harkitsin alan vaihtoa ku oon niin tyhmä.
- Allekirjoitin työsopimuksen kaksi päivää haastattelun jälkeen. Epäilen vieläkin hetkittäin, että näin unta.
- Neuloin sukkaa Fabelista (672) osaamatta päättää, onko itseraidoitus hottie vai nottie (anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta).
- Kävin edustamassa Helsingissä teekkarina. Keli oli kuin Wappuna Tampereella ja meinasin haljeta kevätriemusta. Apua!

Last week I:
- had the roughest job interview ever (when I applied I didn't think I'd have chances to get that far). Never felt so stupid..
- signed the work contract two days after the interview. Still wondering if I was dreaming.
- knitted a sock with Fabel (672) and tried to decide if the stripes were hot or not.
- had a weekend trip to Helsinki. The weather was like it's normally at first of May at Tampere and I was about to get crazy with all the spring feelings.

Kevään parhaita puolia: tulppaanikimppu kolmella eurolla <3
One of the best parts of the spring: cheap tulips!
Tällä viikolla:
- Meinasin pökertyä onnesta, kun maanantai näytti ihan keväältä ja aurinko paistui.
- Olen joka päivä yrittänyt ulkona nuuskutella, josko jo tuoksuisi keväälle. Ei vielä.
- En tiedä vieläkään, onko se sukkalanka rumaa.
- Ihastellut pihapuussa konsertoivan pikkulinnun laulua.
- Melkein nukkunut kävellessäni yliopistolle. Voisin ottaa viikkoon kaksi vuorokautta lisää: toisen nukkuisin ja toisen tekisin kasautuvia töitä.

This week I:
- had almost too much spring feelings. Monday was warm and sunny even in Tampere.
- have hopefully tried to find if it would smell like spring. Not yet.
- still haven't decided if the sock yarn is ugly or not.
- have loved the birds singing in our yard trees.
- have almost slept while walking to the university. I would like to have two more days each week: the first one I would sleep and the second one use on my too-much-studies.

Kuukausimansikka on pysynyt vihreänä koko talven!
Alpine strawberry (?) has been green through the winter!
Miten kukaan voi keskittyä korkolaskentaan, kun ulkona paistaa aurinko ja lumi sulaa silmissä??

How can anyone concenrate on interest calculations when the sun is shining and you can see the snow melting??

Tällä viikolla myös s#nyyni muisti minua!

Pikku puutarhuri

2008-02-17T23:56:00.008+02:00

Kamera löytyi, mutta en ole vielä ehtinyt kuvata puolison uutta pipoa (kissanpetiä Hippu haluaa huomauttaa). Sen sijaan koulin kelloköynnöksen taimet (ne pääsi vähän venähtämään, ennen kuin muistin kääntää taimi-ikkunan alla olevasta patterista lämpöä pienemmälle...) yömyöhään. Hipun mielestä laatikossa ollut vesi oli hurjan jännää.

I found my camera, but didn't have time to take pics of my boyfriend's new hat (cat's pillow if you ask Hippu). Instead, I potted some Cobaea scandens (they got little tall before I realized to turn of the radiator under the window..). Hippu found water in the box most fascinating.

Hippu on kasvanut hurjasti sitten meille tulonsa. She's so much bigger compared to the time we got her.

Hö

2008-02-11T23:12:00.000+02:00

Kerrankin ois ihan oikeesti neuleblogattavaa, mutta kamerani on kateissa. Kuten aika monta muutakin narullista tai hyvin lentävää esinettä. Hippu on pääepäilty. Palaan asiaan, kun kamera löytyy, ja tikutan siihen asti sukkaa hammastikuilla...

At once I would have some knits to blog about, but my camera is lost. Just like many other item's with a string or good flying capabilities... Hippu is our suspect. I'll be back as soon as I the camera. Until then I'll be working on a sock with few toothpicks..

Relaxed

2008-01-30T19:50:00.000+02:00

Yhteiset päikkärit on parhaat päikkärit <3
Best naps are the shared ones <3

Kiitos!

2008-01-27T21:06:00.001+02:00

Jotain unohtui edellisestä: Sain Maarulta You make my day -terveisiä. Kiitos kovasti! Minun päiväni tekee kaikki kommentoijat, mutta haudoskelen vielä, haluanko nostaa jonkun blogin siitä kymmenien seuraamieni joukosta esille.

I make Maaru's day! This was a pleasant surprise. Everyone who comments my blog makes my day, but I might pop up few of my favorite blogs later on.

Sitä odotellessa ihastelkaa ihanaa amaryllista* ja nauttikaa suomalaisen, Iranissa opiskelevan kääntäjän mukaansatempaavista tarinoista.

* Amaryllis muutti meille kolme viikkoa sitten alennusmyynneistä ohikukkineena ja kasvaa hurautti uuden kukkavanan. Sillä on myös kolme kaveria, mutta ne eivät ole olleet näin nopealiikkeisiä.

Meanwhile take a look on this lovely amaryllis. I bought it after Christmas and it had its flower stulk cut. Just three weeks later it has a new one! I have three more of these - one pink and two white ones - but they haven't been this busy.

Dagen efter

2008-01-27T14:59:00.000+02:00

Kaksi opiskelukaveria saivat eilen toisensa. Kaikki oli uskomattoman kaunista ja minä herkistelin jo nähdessäni, kun morsian nousi autosta kirkon pihassa. Yritin hymyillä paljon, ettei kukaan olisi luullut, että pillittäisin harmista ;).

Yllättäen kaapista ei taas löytynyt mitään päällepantavaa. Ei liian juhlavaa, ei liian arkista, ei liian mustaa. Juoksentelin viime viikolla epätoivoisesti alennusmyyntejä läpi, mutta mitään sopivaa (vaikka sorruin kokeilemaan niitä mustiakin) ei löytynyt. Viimeisenä oljenkortena keskiviikkoiltana eurokankaaseen ja pakanloput halpaa taftia kotiin:

Olen ihan hitsin tyytyväinen ja tämä kuva todistakoot, etten ihan syyttä. Noin niinkuin pesukatastrofin varalta. Se dagen efter nimittäin on puvulla, ei minulla. Onnistuin kaatamaan päälleni niin kuohoviinit kuin voileivänkin ja myöhemmin illalla puoliso kumosi lasillisen boolia syliini omituisen istualtaan kompastumisen seurauksena.

Kaava on Modasta 2/2005 ja selvisin minimaalisen pienillä muutoksilla. Hintaa puvulle tuli vajaa kuuskymppiä + reilu puolivuorokautta työtä (mm. pe-la-yönä 03:30 asti..). Kangas oli yllättävän helppoa käsitellä ja vuorin ompeleminen pussiin kädenteissä alkaa sujua rutiinilla. Tämä on ehdottomasti onnistunein juhlavaateompelu tähän asti!

Paha kuva, yllättäen ennen juhlia oli vähän kiire :D. Sorry for the bad pic, surprisingly we were in a hurry before the party.

Shortly: Some last minute sewing for our friends' wedding (everything was beautiful!). This might be the best dress I've ever made, but now I'm a bit nervous because I had to wash it. Somehow someone always spills something on my dress..

Takaisin oikeaan elämään

2008-01-20T16:46:00.000+02:00

Todennäköisesti isoin opiskeluprojektini ikinä (joskus tulevaa dippatyötä lukuunottamatta) on nyt loppuraportointeja ja -esittelyitä vaille ohi! Olo on huikean kevyt ja seuraava viikko melkein lomaa. Ehkä nyt ehtisi taas elää normaalia elämää, neuloa, ommella tai siivota joskus (hah!).

I've just finished maybe the biggest project ever related to my studies (or well, I'll have to write my master's thesis one day). Maybe now I'll have some time to live my normal life.. (ha, you wish!)

Tilasin vähän siemeniä Hyötykasviyhdistykseltä. Viime vuodeltakin on yhtä ja toista jäljellä. Tässä vaiheessa pitäisi varmaankin epäillä mielenterveyttään, mutta minä haaveilen viljelypalstasta (joo, tämä kaikki ei tosiaankaan mahtuisi meidän minipihalle) ja odotan, että pääsen tonkimaan multaa.

Ehm, some seeds from the Finnish association of useful plants. And there's even more left of those I bought last year. Should I be feeling little crazy? I'm supposed to have a community plot this spring: there really isn't enough place in our tiny back yard for all the vegetables and flowers I would love to have.

Vähän jäykkä kuva tytöistä. Ei, täällä ei vielä olla kavereita, mutta yhteisen vihollisen (imurin) esiintyessä voidaan evakuoitua näin tiiviisti. Tästä kuvasta tulee mieleen 80-luvun kuvat minusta ja pikkusiskosta :D.

Our girls looking little silly. Hiding the hoover made them tolerate each others this well. We're having progress all the time :). This photo reminds me of the pictures of me and my little sister at the end of 80s :D.

Joulu meni jo

2008-01-02T19:53:00.000+02:00

Kipeänä kotona eikä ajatus kulje, joten tarjoilen vähiä vanhoja, jo ennen joulua otettuja lahjakuvia.

I'm home and ill and having no inspiration so here's some pre-christmas photos of the few selfmade gits.

Pikkusisko sai lapaset kaksinkertaisesta Drops Alpacasta ja ylhäältä aloitetun pipon Novitan Mambosta. Taikamattojen kotimaassakin on kylmä talvisin.

I knitted mittens (double Drops Alpaca) and a hat (Novita Mambo) for my little sister. Winters are cold even in the homeland of magic carpets :).

Paketointiapulaiset.

I got some help wrapping the gifts.

Melkein lunta

2007-12-23T12:32:00.000+02:00

Hienot joululahjasuunnitelmat jäivät vähän vajaiksi ja ne ainoat syntyneet tekeleetkin sai ihminen, joka saattaisi tänne törmätä, joten ei vielä kuvia. Nyt yritän tyhjentää päätä ja olla paisumatta pullataikinaksi. Täällä on melkein luntakin. Ja hieno jää. Luistimet unohtuivat kotiin :(.

I had some great plans, but after all I made only few Christmas presents. The person who'll have them reads my blog so I'll post some pictures later on. Now I'm trying to relax and avoid eating too much. It even looks like here's some snow. And I forgot my skates home :(.

Rauhallista joulua kaikille!
Merry Christmas everyone!

Kaikki ajallaan

2007-12-07T21:21:00.000+02:00

Veljen perheen uusi jäsen syntyi omalla ajallaan ja tänään vihdoin pääsin katsomaan pikkuista. Ihana pikkuneiti oli hurjan suloinen ja Top Down Bonnet oli juuri oikean kokoinen. Toivottavasti ehdin tehdä vielä jotain järjettömän söpöä jouluksi.

Täydellinen ilta nauttia kynttilänvalosta ja suunnitella kaikkea, mikä ei liity kouluun tai arkeen. Olen keksinyt vasta yhden joululahjan ja vielä on monta jäljellä.

Pieni ja sievä

2007-11-28T11:10:00.001+02:00

Veljen perheeseen piti putkahtaa kolmas lapsi jo viikko sitten. Vauvat taitaa tulla kun haluavat, vieläkään ei ole kuulunut mitään! Itse olin kerrankin ajoissa ja tämä on ollut valmiina jo toista viikkoa:

Hello Yarnin Top Down Bonnet, pienin koko
Lankana luonnonvalkoinen Sublime Extra Fine Merino Wool, n. 40g
4mm bambuiset sukkapuikot
Ostin lankaa alunperin kaksi kerää ilman mitään käsitystä kuinka vähän lankaa menee pikkuriikkisiin neuleisiin. Puhumattakaan mitättömästä ajankulusta. Vielä vois tehdä vaikka mitä ihanaa!

Hippu

2007-11-27T13:59:00.000+02:00

Talvivalo + valkoinen kohde + liikkuva lapsi = ...
Hän on Hippu. Pieni valkoinen siamilaistyttö. Ikää neljä kuukautta, mutta ääni kuin vanhalla mummolla. Hurjan kiltti, utelias ja tykkää ihmisistä yli kaiken. Supersöpö ja tulee yöllä nukkumaan ihan liki. Syö kuin hevonen, mutta siististi. Haimme Hipun uuteen kotiin lauantaina.

Taika ei ole ollut erityisen ihastunut, mutta niin me vähän odotettiinkin. Nyt se voi jo pötköttää samalla sohvalla, jos välissä on ihminen erotuomarina. Ainakin sillä on tekemistä kyylätä päivät pitkät ihme kuikeloa, joka juo sen kupista(!), käy sen potalla(!), nukkuu sen sohvalla(!!) ja istuu sen ihmisten sylissä(!!!).

On muuten tosi vaikeaa samaan aikaan vakuuttaa vanhalle kissalle, että se on yhä meidän elämän keskipiste ja talouden ykköskissa, ja samaan aikaan yrittää lievittää pikkukissin koti-ikävää.

Naamakuva (melkein)

Arvaa kuka

2007-11-24T20:12:00.000+02:00

Lisää kuvia jonain paremman valon päivänä. Huomaa kännykän koko. Opin myös tänään, että kaikki siamilaiset eivät ole yhtä äänekkäitä kuin meidän tehotermiitti.

(Ei, se ei ole Taika, vertaa vaikka)

Valoa etsimässä

2007-11-18T23:47:00.000+02:00

Tämä juttutahti vaatii kyllä uskomatonta kärsivällisyyttä lukijoilta. Kiitos kaikille kärsivällisille ja vielä kerran myös Ainoa muistaneille. Viime viikot ovat olleet hurjaa puserrusta opiskeluiden ja järjestötoiminnan kanssa, mutta pysähtymishetkinä ikävä kurkkaa taas kiireen takaa.

Jatkuva pimeys ja hämäryys meinaa joka syksy nujertaa minut. Tänä vuonna päätin taistella synkkyyttä vastaan vaaleasävyisellä ovikranssilla. Tarvikkeet on haettu Tiimarista.

Vaikka hypin ulos pyjamahousuissa muka valoisimpaan aikaan, oli silti liian hämärää kuvata ilman salamaa! Ainakaan, jos kädet tärisi kylmästä. Laajempi kuva voisi olla havainnollisempi: ovi on tumma, seinät punatiiltä ja tummanvihreää rappausta, joten vähäkin valkoinen tekee heti ihmeitä. Alkuviikon lumi oli pelastus!

Olen myös pikkaisen neulonut, mutta päättelytonttu on lomalla. Veljen perhe meinaa lisääntyä ihan just, joten tarttee varmaan tarttua päättelyneulaan itse.

Yksi pieni tiikeri vähemmän

2007-10-22T14:53:00.000+03:00

Takana on viisi raskasta päivää sairastamista ja taistelua. Murinaa, valitusta ja itkua. Parempia hetkiä ja toivoa. Turhautumista, syyllisyyttä ja surua. Ajantaju hukkui. Luovuttaminen on kamalaa, mutta pelko turhasta yrittämisestä ja kärsimyksestä vieläkin kamalampaa. Kun sitä kuvittelee toisen pörisevän kainalossa vielä kymmenen vuotta ja sitten kaikki onkin ohi viikossa. Maailma on niin epäreilu!

Jäljellä naarmut käsissä, hirvittävä ikävä ja yksi kovaääninen tytär.

Aino 21.2.2002 - 22.10.2007

Sovinto

2007-10-13T21:02:00.000+03:00

Hain Elisan eilen takuuhuollosta ja olemme taas hyvissä väleissä. Katso vaikka tätä saumaa ja vertaa aiempaan suoritukseen: tässä tikkauslanka tuli puolan puolelta!

Sormia oli syyhyttänyt jo monta päivää ja innostuin urakoimaan heti ensimmäisenä iltana. (Noin niinkuin omassa mittakaavassa urakointia, pro-surruuttelijat olisivat tehneet juttuja ainakin triplasti siinä ajassa.)

Aika epäilyttävä pipo mustasta paksusta trikoosta. Näitä tein aiemmin jo yhden, mutta mies tarvitsi sen kypäränaluspipoksi. Tämä erottuu edellisestä ympäri menevällä tikkauksella. Hih, mitenhän mies huomaa sen hämärässä eteisessä, kun ei sitä näy kuvassakaan? Taidan suosiolla keksiä tähän jonkun näkyvämmän tunnistusmerkin, etten joku aamu huomaa hyllyssä olevan jäljellä vain hikisen pyöräilypipan.

Saatoin myös loppuun vanhojen farkkujen tuunauksen. Lähtötilanne alla. Ei herkkäsilmäisille.

Paljettikoristeet repivät kaikkien paitojen helmat rikki ja olin purkanut ne pois jo aiemmin. Järkyttävien trumpettilahkeiden piiloihin olisi mahtunut muinaiset astronauttisaappaatkin. Kavennukset oli kuitenkin tökkäissyt saumaongelmaan. Ompelin sivusaumat uusiksi ja käänsin lahkeet:

Vyötärö on edelleen ihan liian matala ja reisiosa vähän turhan tiukka (tai käyttäjä turhan tuhti, koko on sentään espanjalainen xxl ;)), mutta häpeäkseni joudun tunnustamaan, että nämä on miljoonasti siistimmät kuin muut puhkikulutetut ja -pestyt farkkuni. Ainakin ne menevät tuommoisen pidemmän puseron kanssa. Haaveilen myös sellaisesta polvipituisesta arkimekosta, jota voisi pitää farkkujen kanssa.

Myös kuvan raitapaita on uusi. Ompeluhimossani kävin läpi kankaita ja löysin sen keskeneräisenä kahtena kappaleena. Olin unohtanut sen onnellisesti... Neulos on ihanan paksua ja laadukkaan oloista. Ostin sen Fabrissosta silloin, kun se vielä oli ja myi vaatetuskankaita. Malli on otettu vanhasta puretusta t-paidasta. Taisin aloittaa tuon kaksi vuotta sitten..

Ja ihan varmuuden vuoksi - tämä tuli mieleen jo päivällä, kun mallailin edellisillan tuotoksia päälle: ei, en ole raskaana, vaikka paita varmaan antaisikin kivasti suojaa ja housut kivasti tilaa isolle vatsalle. Mutta ainakin minulla on jo valmiina ensimmäiset potentiaaliset äitiysvaatteet ;D.

Koska farkut ovat niin matalat, on ne säädyllisyyden nimissä pakko köyttää vyöllä pysymään ylhäällä, jolloin vyö ja keskitakalenkki yhdessä itkevät surkeaa kohtaloaan. Lisäsin satiinikanttinauhasta niille kaksi apulaista. Harkitsen myös henkseleiden hankkimista. Ja säädyllisempien farkkujen ompelua mahdollisimman pian. Kankaan ostin jo hakiessani Elisan huollosta.

Vinksallaan

2007-10-07T21:47:00.000+03:00

Elisan nirsous materiaalien suhteen (kuvassa alalanka farkkusaumassa - viime viikon halpistafti tikkaantui oikein nätisti) todettiin yhdessä kauppiaan kanssa epänormaaliksi ja se lähti huoltosedän luokse kylään. Nyt harmittaa enää vain, että en vienyt sitä uussäädettäväksi heti alkuvuodesta. Sama ongelma esiintyi jo silloin.

Arvatkaa syyhyttäisikö sormia nyt, kun pitää pärjätä puoli viikkoa ilman? Askartelupöytä näyttää autiolta.

Onni on pehmeäpyllyinen kaveri.

Vaihdetaan temppuileva ompelukone toimivaan

2007-09-30T18:42:00.000+03:00

Olen riidoissa ompelukoneeni kanssa. Alla olevassa kuvassa pitäisi olla joustosaumaa (tai mikä onkaan). Siis semmoista, joka näyttää samaan aikaan sekä suoralta että siksakilta ja on loistavaa joustavien saumojen ompeluun.

(Pahoittelen hassua väriä. Kameralla ja koneella meni pelkkä punainen väärään kurkkuun.)

Myönnän, että käyttämäni lanka oli ihan kammottavaa (IKEAn 100% puuvillaa), mutta koristetikkauksia tehdessäni vaihdoin hyvän polyesterilangan ja silti:

Kolme hyppytikkiä ei ehkä näytä paljolta, mutta tosiasiassa purin ne kahden sentin hyppypätkät ja ompelin sinnikkäästi uudestaan. Ei ollut kivaa.

Ärräpäät lenteli eilen illalla ja vieläkin harmittaa. Pipon trikoot on kyllä ohkasia, mutta silti. Tahdon ompelukoneen, jolla voi ommella eikä koko ajan miettiä, tuleeko siistiä saumaa. Tämän piti olla pomminvarma. Sain koneelle ainakin vuoden "ostohinta käy vaihtohintana"-takuun ja tekisi mieli kantaa se takaisin kauppaan, mutta epäilen, että edustajalla ei ole tarjota yhtään mitään parempaa. Voihan itkupotku.

Puutarhuri Raivo-Kani

2007-09-29T15:20:00.000+03:00

Krassit, orvokit ja kehäkukat alkoivat etupihan puolella olla pahasti ohikukkineita ja rikkaruohot ystävällisesti olivat tarjoutuneet täyttämään tyhjää elintilaa. Koko syyskuun oli sormet syyhynnyt ja puutarhuria vähän hävettänyt, mutta kukaan naapuri ei sentään ehtinyt tulla huomauttamaan rehottavista istutuksista. Eilen illalla kävin rikkaruohojen kimppuun kaniinin raivolla. Revin kaiken ylös, käänsin, kalkitsin ja lannoitin.

Yläpuoliskolle istutin puutarhamansikoita. Niitä on kasvanut vähän siellä ja täällä, ja kokoerot on huikeita. Yllättäen pussista tulleessa puutarhamullassa on viihdytty parhaiten ;). Myös ruukuissa kasvaneet liljat pääsivät maahan, mutta uppoavat kuvassa alppiruusun sekaan.

Sain äidiltä synttärilahjaksi muutaman pussillisen kukkasipuleita. Tulppaanit ja ihanat valkoiset orkideanarsissit nousevat toivottavasti keväällä mansikoiden seasta. Lisäksi hain Lidlistä pussillisen valkoisia narsisseja - kuvasta selvisi lähinnä väri - joita aion käydä metsästämässä vielä lisää tyhjiin läikkiin. Ja krookuksia tahtoisin myös, mutta niitä pitäisi metsästää omaa "pikkukaupunkia" kauempaa. Vesikourun alapuolelle jäävään kolmioon ajattelin sijoittaa ensi kesänä ainakin kesäkurpitsan. Toivottavasti naapureiden huumorintaju riittää :).

Kakkua

2007-09-28T23:58:00.001+03:00

Päivitin vain vuosia palkkiin o:). Virtuaalikakkua kaikille!

(Löysin kadoksissa olleen ratkojan lipaston alta. Korjausompelu on ihan mahdotonta ilman sitä. Ensi viikolla jalassa toivottavasti uudetvanhat farkut.)

Synkkää syksyä vastaan

2007-09-18T20:19:00.001+03:00

Tämän hetkinen opiskelutahtini on uuvuttava. Syksy tuntuu märältä ja masentavalta eikä varmasti lopu ikinä. Kädet kaipasivat muuta tekemistä intensiivisen näppäimistötyöskelyn tilalle, varpaat vähän ohuempia villasukkia lämmikkeeksi ja mieli kirkkaita värejä piristämään harmaata arkea:

Sukat on aloitettu kärjestä, kantapää on tiimalasi, päällipuolen mallineule "1. *1n 3o*; 2.&4. sileää; 3. *2o 1n 1o*"-toistoa, varren takaosa 2o-2n-resoria piilopalmikolla. Varastoista kaivettua Nallea meni n. 100g, itte tyytyväinen ja kissakin ehti kertaalleen jo varastaa toisen sukan. Itseluottamukselle teki hyvää saada jotain nopeasti valmiiksi ja nähdä oman työn tuloksia.

Syksy

2007-09-09T14:11:00.001+03:00

Olen viimeisen viikon aikana tehnyt yliopistolla yli 10 tunnin päivän kolmesti, kirjoittanut järjettömän määrän dokumentteja, esseitä tai muita sepustuksia, istunut tuntikaupalla harjoituksissa tai valmistautumassa niihin, tullut kipeäksi kahdessa tunnissa. Tänään sentään ompelin itselleni uuden trikoopipon ja leivoin kauramuffinsseja, ja eilen kävin ihmettelemässä takapihan tilaa. Siellä haisi syksy.

Parvekelaatikoissa on kasvanut muutama auringonkukka, vähän kituliaasti. Ensi vuonna yritän löytää näille paremman paikan. Kirsikkatomaatti notkuu raakileita, jotka eivät taida enää kypsyä näin kylmässä. Vihreää tomaattihilloketta?

Istutin ruukkuun kärhön kanssa kaksi mansikan taimea. Niiden lapset ovat päättäneet valloittaa maailman. Kesäkurpitsalla on ollut vähän ahdasta ja se on yrittänyt päästä leviämään milloin minnekin. Ensi vuonna sekin tarvitsee jonkun paremman paikan.

Tahtoisin istuttaa tulppaaneita ja krookuksia vielä tänä syksynä, mutta se vaatisi muutaman tunnin kiinnityksen etupuolen läntin raivaamiselle ja reissun jonnekin Hervannan ulkopuolelle hankkimaan sipulit.

Uusi ystävä

2007-08-26T14:33:00.000+03:00

Tänään ulkona on tuoksunut syksy. Huomenna alkaa taas opiskelut, mutta töissä pitäisi jaksaa vielä viikko. Viime keväältä siirtyneisiin rästitentteihinkin pitäisi jaksaa lukea. Mieluiten nukkuisin enemmän ja tutustuisin paremmin uuteen työpariini.

"Anteeksi, missä on lähin leikkaussali?" - Vuoden juhlapukeutuja

2007-08-12T18:41:00.000+03:00

Pakastin 10 kiloa mansikoita, hain uuden Harry Potterin, sitten olin muuten vain kiireinen ja väsynyt ja yhtäkkiä olikin jo perjantai-ilta, tafti oli yhä yhtenä palasena Eurokankaan muovipussissa eikä siilirukalla ollut yhtään mitään päällepantavaa.

Kaikeksi onneksi aiemmin housuiksi muotoutunutta pellavaa oli vielä muutama metri jäljellä ja mummolasta tuoduista käsityölehdistä löytyi neljän sauman ja kahden muotolaskoksen älyhelppo kolttumalli. Mekko valmistui lauantaina kolme varttia ennen sovittua lähtöaikaa...

(Anteeksi huono kuva. Näillä helteillä ei hehkeämpiä otoksia synny.)

... ja apua, välitön mielleyhtymä oli leikkaussali ja eksynyt potilas. Onneksi toinen mekko lainasi vyöhuivia, helmet oli vielä tallessa ja ehjätpuhtaat sukkahousutkin löytyi pienen penkomisen jälkeen (ensi kerralla ehkä kannattaisi kuitenkin tarkistaa jo edellisenä päivänä). Asuinkumppani osaa jo ajaa auton oven eteen ja pakata kaiken tarpeellisen neitiä hoputtamatta, joten matkaan päästiin kuin päästiinkin melkein ajoissa ja hyvällä mielellä ainakin kuvitellen, että ulkomuoto olisi juhlaan sopiva.

Sittemmin iskeneillä helteillä mekko on ollut aivan täydellinen ja ihanan vilpoinen kiireasu. On suorastaan järjettömän helppoa vain pujahtaa mekkoon sen sijaan, että pitäisi etsiä puhdasta ja kiristämätöntä paitaa ja siihen edes suunnilleen sopivaa alaosaa. Lisää arkimekkoja tänne!

Tissiasiaa

2007-07-24T22:20:00.001+03:00

Juuri parahiksi, kun olin eilen saanut viimeisimmän Harry Potterin päätökseen, postilaatikossa köllötteli Henkka-Maukan syyskuvasto. Oh yes, despise me! Rakastan sitä yli kaiken! Jotain tullee taas tilattua, vaikka melkein jokaisen paketissa olevan vaatteen kohdalla tiedän tuntevani syyllisyyttä, tämänkin olisin osannut tehdä itse. Mutta kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia, on joskus pakko vaan kestää se, että valmisfarkun takataskut on niin alhaalla, että perse näyttää jatkuvan puoleen reiteen, tai että musta puuvillaneule kaipaisi värinappikylpyä jo parin kuukauden päästä.

Niin ja tissit. Siellä kuvastossa oli taas aivan huippunättejä rintsikoita 12,90. Ei vaan missään järjellisissä kokovaihtoehdoissa. "Pieni" ympärys (enkä edes ole mikään pieni ihminen) ja "iso" kuppi (ihan normaalitissit: 85B ei hetkauttaisi ketään, mutta tottakai siitä tulee iso, kun ympärys pienenee) tuntuu olevan suurimmalle osalle liivinvalmistajista täysin mahdoton yhtälö. Luulen, että monet kulkevat ympärykseltään liian isoissa liiveissä tuon takia. Toki postimyyntifirma ja sen valikoiman järjellinen laajuus on luku erikseen, muttaku. Olisi niin huippua päästä joskus ostamaan liivit ex-tempore ja ilman, että lompakko itkee verta. Kyllä, olen katkera.

Ennustuksia

2007-07-20T19:05:00.000+03:00

En epäile yhtään, etteivätkö juttuni olisi luokattoman huonoja, mutta silti vähän harmittaa, kun Blogilista sinnikkäästi väittää, että en päivitä. :(

Ei tarvitse olla kummoinen oraakkeli, että arvaa näillä aineksilla syntyvän vielä itkua ja pieni perheriita:

4 m vaaleansinistä taftia, 2 m tummempaa vuorikangasta, 1 m tukikangasta, 0,5 m lakanakangasta välivuoreksi, 3 m tukimuovinauhaa ja vinonauhaa, kaksi pussia "muoviluiden" päitä ja piiloketju. Aikaa näennäisesti viikko, mutta oikeasti pitäisi tehdä vaikka mitä muutakin. Käytin ostomekon etsintään kahtena iltana jo kokonaisen työpäivän verran aikaa, joten enää ei ole muitakaan vaihtoehtoja.

Huomasitko, että jotain puuttui? Ei minkäänlaista kaavaa tai apukäsiä tai sovitusnukkea muodon etsimisen avuksi! Vanhat SK:t ovat vielä selaamatta, mutta jotain tällaista kera huivin olisi mielessä:

Tajusin kotimatkalla, että ei, en rakasta haasteita. En vain koskaan tajua ajoissa, kun käyn käsiksi sellaiseen.

Pieniä onnellisia asioita

2007-07-18T20:10:00.000+03:00

Tällä kuvalla tahdon juhlistaa oivallusta. En ole vielä muuttunut kyyniseksi vanhaksi ämmäksi, vaan aukeavat kehäkukat herättävät sen ihanan lapsellisen innostuksen. Ensi vuonna voisin täyttää koko etupihan näillä. Ehkä muutama rypäs tulppaaneja kevätkukkijoiksi ja koko läntti täyteen kehäkukkia.

Takapihan projekti on nytkähtänyt vähäsen eteenpäin, mutta häpeän sen tilaa vieläkin syvästi. Mitä naapurikin ajattelee. Onneksi se on onneton pikku tilkku. Piha siis. Haluan vielä sen ison ihanan puutarhan, mutta koska selvästikin kärsin keskeneräisyydestä, tarvitsen vielä aikanaan kokopäiväisesti aikaa sen suunnitteluun ja apulaisen toteuttamaan suunnitelmat.

Seitsemän x ujosiili

2007-07-05T19:27:00.000+03:00

Rieppa oli roisto ja haastoi (hihi, ihan kuin oltaisiin oikeuteen menossa) minut kertomaan seitsemän asiaa itsestäni. Koska olen viime viikkoina ollut rättiväsynyt samanaikaisesta töissä käynnistä ja kesäkursseilusta enkä ole jaksanut laittaa puikkoa ristiin, päätin uskaltaa paljastaa huikean yksityiskohtaisia faktoja elämästäni:

1. Elän hevosista ja hevosella ratsastamisesta. Ehdin ratsastaa suuhteellisen säännöllisesti 14 vuotta (tai 15, kuka sitä enää muistaa), nyt viimeisen vuoden aikana olen kerran käynyt Teuraan järjestämässä talutusratsastuksessa koulun parkkipaikan ympäri ja tyytynyt murehtimaan rapistuvaa tasapainoa ja herkkyyttä. Ratsastus on se ainoa oikea urheilulaji ja mielen tyhjentäjä, täydellinen tapa kulkea luonnossa ja leikkiä balettitanssijaa. Pidän herkistä, nopeista hevosista. Kadehdin edelleen häpeällisen paljon kaikkia pikkutyttöjä, joiden vanhemmat ostaa niille tusinoittain upeita kilpaponeja. Omat lapseni tulevat luultavasti saamaan juuri niin monta tusinaa kuin haluavat, koska minä en koskaan saanut. Lasken päiviä valmistumiseen, työllistymiseen ja oman kopukan ostamiseen. Opiskelumotivaationi haen Hevosnetti.comista tai hevoskauppiaiden sivuilta. Öisin juonin, kuinka saisin myös mieheni innostumaan lajista.

2. Olen liian kiltti. Suostun liian helposti hoitamaan yhteisiä asioita ja lopulta hukun työtaakan alle. Aina uudestaan ja uudestaan. En osaa olla ilkeä enkä kyllä yleensä haluakaan ja sitten, jos yritän, poden huonoa omaatuntoa ainakin viikon. Kuten myös jos en ole tarpeeksi ahkera, tarpeeksi ystävällinen tai tarpeeksi aikuinen. Elän jatkuvaa taistelua kiltteyttäni ja tunnollisuuttani vastaan. Olen päättänyt omistaa ensi vuoden omaa elämääni varten, mutta pelkään vielä sortuvani tai muiden pitävän minua itsekkäänä.

3. Muistan vahvasti tunnetiloja ja pitkiäkin numerosarjoja. Värit, nimet, kasvot, tapahtumat ja tekemättä olevat asiat sen sijaan unohdan hetkessä. Töissä kuljen muistilappujen kanssa ja kirjoitan muistiin kaiken, mitä tarvitsen tai pitäisi vielä tehdä.

4. Muu perheeni on minua selvästi pidempiä, minkä takia tunnen aina olevani auttamattoman lyhyt, lapsen pituinen, vaikka Marjutin mukaan olenkin keskimääräistä suomalaisnaista pidempi.

5. Meillä on 5 erilaista paistin-/wok-pannua, 5 kattilaa, 3 uunivuokaa, ainakin 7 tarjoilukulhoa, 7 kakku-/piirakkavuokaa, melkein tusina muovikulhoja. Mies toi yhteiseen talouteen yhden pannun, kaksi kattilaa ja kaksi muovikulhoa. Minä sen sijaan, no niin... Lisäksi haluaisin hamstrata lautasia ja laseja ja aterimia ainakin kahden tusinan vieraan kestitsemiseksi, mutta pieni keittiömme on jo nyt aivan tupaten täynnä. Ja oikeasti en edes koskaan saa aikaseksi kutsuttua ketään kylään. Ja jos saan, niin jumitun koko illaksi keittiöön.

6. Unelmakotini on vaaleansininen puutalo, jossa on ainakin yksi sievä vierashuone ja joka on sokkeloisen, useiden salaisten piilopaikkojen puutarhan ympäröimä. Ympärillä pitää olla maata ainakin muutama hehtaari, ettei olohuoneesta näe naapuriin.

7. Opiskelen ohjelmistoalaa ja tällä hetkellä myös kesäharjoittelen. Vaikka tykkään siitä, mitä teen ja se tuntuu vahvasti omalta, en ole varma, onko tämä kuitenkaan minun tulevaisuuteni. Toisaalta, tarviiko ammatin muka ollakaan elämän tarkoitus? Elämäni aikana olen vakavasti aikonut mm. ratsastuksen opettajaksi, arkkitehdiksi ja matematiikan tai kuviksen opettajaksi. Viimeksi olen haaveillut lankakaupan perustamisesta. Hmm, miksei kukaan koskaan haaveile olevansa isona diplomi-insinööri?-D

Leikkiin ilmeisesti kuuluisi myös haastaa seitsemän muuta bloggaaja, mutta koska vastustan (jo unohtuneesta periaatteesta) kaikenlaisia meemejä ja kiertokirjeitä, otan urheasti vastaan kaikki maailmanloput ja kiroukset, joita ketjun katkeaminen aiheuttaa ;).

Kuka tappoi luovuuden?

2007-06-26T17:49:00.000+03:00

Ala-asteen viimeisen luokan kevätjuhlien jälkeen extrakuvista vetänyt opettaja tuli sanomaan minulla kädestä pitäen "ujosiili, älä koskaan lopeta piirtämistä". Seuraavat kolme vuotta piirsinkin kuin heikkopäinen. Sain vähän aiheetontakin suitsutusta. Minusta piti tulla arkkitehti.

Mitä sitten tapahtui? Hain ja pääsin lukioon kuvataidelinjalle. Neljän lukiovuoden jälkeen en piirtänyt tai maalannut enää ollenkaan vapaaehtoisesti. Kuvan maalaus muistuttaa kaiken innon tappamisesta erityisen kirpeästi: temperamaalaukset veivät melkein koko kurssin, joten toinen osa, akvarellit, jäi oman opiskelun varaan: paperi käteen ja lycka till. Minulla ei ollut hajuakaan, miten akvarellivärejä olisi pitänyt käyttää, ja lopputulos oli aivan kamala tuherrus. Arvatkaa vaan, mitä opettaja sanoi, kun itseäkin hävetti viedä sitä näytille... Vähän kuin matematiikassa olisi annettu tenttipaperi eteen heti kurssin aluksi.

Neulomisen ja ompelemisen yksi ihanuus onkin ehkä juuri siinä, että kukaan ei tule arvostelemaan valmista työtä. Vaatteilla on funktionsa, vaikka ne ei ehkä olisikaan taiteellisesti erityisen onnistuneita, eikä toisen pukeutumista yleensä kehdata ruotia kovin suorasanaisesti. Pikkusisko korkeintaan saattaa huomauttaa, että vaaleanpunainen on oikeesti ihan out ;).

To-be-trikoosankari

2007-06-25T18:51:00.000+03:00

Iona mainosti blogissaan tamperelaista Triteks-liikettä, joka myy suomalaisen vaateteollisuuden (Nanso yms) jäännöstrikoita ja -kankaita. En ollut ikinä kuullut koko liikkeestä eikä sillä ollut kotisivujakaan, mutta pienen tonkimisen jälkeen aukioloajat ja puhelinnumero (olisin muuten kolkutellut lukitun oven takana aatonaattona) selvisivät. Ja vaikka ostosten esittely onkin tyhmää lesoamista ja kamalaa materialismia, niin vilautan ihan pikkasen:

Näistä ompelee trikoopuvun jos toisenkin ;). Yksiväriset maksoivat 8 €/kg, kuviolliset (joista sitä ainoaa mukaan lähtenyttä ujostutti liikaa) 12 €/kg. Värivalikoima oli huomattavasti laajempi; nämä kuvaavat lähinnä minun masentavan rajoittunutta pukeutumistani. Tarkkaa metrihintaa en laskenut, mutta se on vähän. Kaikki ovat jo käyneet pesukoneessa pyörähtelemässä, joten nyt tarvitsee enää odottaa sitä maagista vapaa-aikaa, jolloin ehtisin kartuttaa kehnoksi mennyttä t-paita-"varastoa". Laatu ja hinta kohtaavat sopivasti, että viitsii ommella itse, vaikka Henkka-Maukalta saa t-paidan alle kympillä.

Jokainen tyttö tarvitsee oman hiekkalaatikkonsa

2007-06-24T18:33:00.000+03:00

Takapihan maa on kovaa, kivistä ja täynnä juuria. Siinä ei porkkanat kasva, ei. Niinpä pyysin juhannusaattona mieheltä konsultointiapua, tulin alennetuksi timpurista assistentiksi, ja illalla sain kaataa "tuhmaa täyteläistä yleismultaa" ikiomaan hiekkalaatikkoon.

Kasvimaa rakennettiin terassin vanhoista laudoista, jotka olivat vuosien saatossa patinoituneet kauniisti. Portaiden toiselle puolelle tullee vielä toinen pikkulaatikko, ja ympäristö kaipaisi laittamista, mutta olen jo nyt onnesta (ja juhannuksen grillailuista) pyöryläinen.

Yhden illan ihmehousut

2007-06-18T22:23:00.001+03:00

Oletteko ikinä yrittäneet kuvata omissa jaloissa olevia housuja?

Perjantaina piipahdin Eurokankaassa, ja hämmästyksekseni huomasin, että Pellavasoppi oli vielä avoinna. Jäljellä oli enää noin tusinan verran kangaspakkoja, mutta hintakin oli alle viitosen metriltä. Ostin ihan pikkaisen ohutta vaatteihin menevää kangasta, laiskasti raidotettua valkoista ja tuota ihanaa turkoosia.

Viikonloppuna kangas kävi kylvyssä ja kuivumassa, ja tänään se muuttui housuiksi melkein itsestään. Kaava on Jokatyypin kaavakirjan idioottivarma Naisten leveät housut, ja aikaa meni kolmisen tuntia, joista tunti napinläven kanssa kiroiluun ja Elisan ohjekirjan etsimiseen. Napinläpiautomatiikka oli kyllä loistavan nerokas sitten, kun tajusin, miten se toimii.

Tämän pikkusiilin nukkumaanmenoaika meni jo aikaa sitten, mutta vielä yksi vähän informatiivisempi otos.

Hullu, mutta onnellinen

2007-06-11T20:21:00.001+03:00

Tänään olen...

...ikuistanut toissa päivänä ohikävellyn kukkakaupan poistopöydästä hankitut, á 1,90, vähän ohikukkineet ja kärsineet perhosorkideat. Että muistan, kuka on kuka, kun loputkin kukat ovat tipahtaneet.

...huokaillen ihaillut tätä upeaa kaunokaista. Minulla tulee mieleen sitruunavaahtoleivos.

...menettänyt loputkin vähäisestä järjestäni ja porannut pesuvatien pohjat täyteen reikiä!

...ja sitten vielä kylvänyt niihin herneitä. Naapurit ei varmaan ole vielä huomanneet, koska valkotakkisia tai poliisia ei ole näkynyt.

...ihmetellyt aikaista juhannusta. Revin tätä perhettä takapihalta ylös vaikka kuinka, mutta tämä ja vähän varjoisampaan paikkaan eksynyt pikkusiskonsa säästyivät voimien loputtua. Isosisko kukkii nyt henkensä edestä. Olen jo aikonut säästää sen.

...tarkistanut minitomaatin raakileiden lukumäärän, koon ja värin noin kymmenen kertaa tunnissa. Tomaatti ei ole välittänyt painostuksesta.

...innostunut Lollo Rossan ensimmäisistä punertavista lehdistä, ja kannustanut vieressä kasvattamaan lisää.

...käynyt taisteluun puutarhassa joukoittain asuvia, kirvoja farmaavia muurahaisia vastaan rypälerasiassa ahtaasti asuneiden pikkuminttujen avulla. Tästä riitti kolmen yrttipurkin jälkeen vielä kolme tuppoa kukkapenkkiin.

...löytänyt puutarhasta uuden, koreilevaan tiikeritakkiin pukeutuneen vieraan. Tunnistaako joku tätä herraa?

Katso, äiti, bloggaan!

2007-06-10T18:11:00.000+03:00

Aiemmin esitelty alpakka-työ joutui toukokuun alussa hyllylle. Siitä oli tulossa liian iso, ja ilman lämmetessä ei tuntunut ajankohtaiselta jatkaa sen kimpussa. Kun vihdoin loppukuusta raaskin käydä hakemassa Prismasta vähän Novitan Oliviaa - se kun on niin kallistakin ;) - alkunsa sai tämä työ.

Beigestä Oliviasta on rauhalliseen tahtiin neuletakki kylmiä iltoja varten. Tämä valmistuu todellakin verkkaisesti - kun kaikki vapaa-aika tulee myllättyä ulkona, neuloa ehtii lähinnä vain bussissa työmatkoilla. Olivia on ihanan pehmoista ja paljon miellyttävämpää neuloa kuin samaan sarjaan mieltämäni Novitan Bambu.

Viime viikkoina vähät vapaat (Ohjelmassa on ollut ainakin bumerangien korjausta, tentteihin lukua, harjoitustöiden tarkastusta, yhdet miljoonan ällän juhlat ja yhdet häät. En ihmettelisi, jos olisin jo unohtanut osan kiireistä.) on mennyt ulkona kuopsuttaessa. Tässä ihan vaan muutama kuva o:)

Think pink ;). Nämä ihanan vaaleanpunaiset petuniat löytyivät Kodin-1:stä ja istuvat ruukussa vaaleansinisen alppikärhön juurella. Tuoksu on välillä mieletön, vaikka en tykkääkään petunioiden tahmaisuudesta. Täydellisen vaahtokarkkia.

Anopilta lahjuksena saatu minitomaatti sai eilen vihdoin tukea ihan itse kiinnitetyistä köynnöstuista (ja on siellä vähän naruakin) ja kehittää jo ensimmäisiä raakileita. Itse siemenestä kasvatetut pensastomaatit eivät ole vielä yhtään näin pitkällä - vaikka ne eivät kyllä ole saaneet lisävalo- ja kasvihuonedopingia.

Suurin urakka on vielä edessä. Tähän pitäisi saada lautaseinäinen kasvimaa, jonka multapinta kohoaisi terassin tasolle. Sekä mies että minä olemme ylikiireisiä, mutta ehkä seuraavana viikonloppuna? Porkkanat ja muut ovat kuitenkin parhaimmillaan nuorina, joten ehkä se pieni myöhästyminen kylvöstä ei ole kuolemanvakavaa. Meillä siis "viljellään" pöytään, ei varastoon ;). Varastoporkkanat tulee miehen kotitilalta ja ne on ehkä maailman makeimpia!

Antakaa mun polkata!

2007-05-26T21:55:00.001+03:00

Olen kihissyt polkkausinnosta jo ainakin kaksi viikkoa, mutta kaikki tylsät koulukiireet ja jännittävät työkiireet (siellä on huippua, mutta kahden ensimmäisen työpäivän jälkeen nukuin puoli vuorokautta) ovat vieneet siilistä mehut ihan kokonaan. Havahduin tänään kameran olemassa oloon liian myöhään ja kerron neuletilanteesta vasta ehkä huomenna.

Pihalla sen sijaan pystyi hyvin vielä räpsyttelemään. Patterit loppuivat juuri kun pääsin tarkentelemaan etupihan puolelle, jossa olen myllännyt vähän enemmän viime aikoina. Sieltä lisää huomenna.

Mummo ja vaari tulivat eilen illalla etelään Lapista auttamaan pikkuliskon lakkiaisten valmisteluissa. Minä sain mummon puutarhasta "vähän" tuliaisia (ja mummo oli hirveän pahoillaan, kun unohti raparperin, ihan hupsua) <3. Kasvu on hurjasti paikallista jäljessä, esim. muutama kurjenmiekka (tuomaan vähän alkuväriä penkkiin, jonne quulta saaduista siemenistä lähtevät taimet vielä muuttavat) oli vasta neljänneksen korkeutta verrattuna äidin puutarhassa kasvaviin, mutta näiden kanssa ei ainakaan tarvitse pelätä, etteivät pärjäisi, jos tulee viileitä öitä. Kuvassa näkyy myös palanen uutta terassia. Vanhalla oli parhaat päivät takana ja se oli epäkäytännöllisellä korkeudella, joten se revittiin pois ja mies pystytti uuden. Ihana mies <3! (Ja huippu vuokranantaja, joka haki materiaalit!)

Edellisessä postauksessa henkilöllisyyttä etsineet kielot ja humala saivat vaihtaa paikkaa terassin ja myöhemmin rakennettavan kasvimaalaatikon alta. Humalan juurakko repesi kolmeen osaan, kun kiskoin sitä väkivalloin (kyllä se vastustikin!) irti maasta. Istutin kuitenkin kaikki kappaleet uuteen paikkaan männyn vierelle ja se tuntuisi melkein vaan villiintyneen enemmän. Kielot vähän kärsivät siirroista ja muusta pahoinpitelystä, mutta osa näyttäisi kukkivan ihan pian.

Olen törsännyt muutamaan kärhöönkin. Tämä kaunottaren alku oli tyyris, mutta myös ehdottomasti elinvoimaisimman oloinen. Toisaalta näin pienessä "puutarhassa" (minimalistinen suorastaan: noin 5 m x 7 m, josta terassi haukkaa reilun 2,5 m pituudesta) ei tunnu niin pahalta, jos jokin taimi on vähän arvokkaampi, kun niitä ei kovin montaa mahdu kuitenkaan :). Kärhön juurelle sijoitin jalopähkämöt ja loput kielot. Mummo toi minulle vähän lisää jalopähkämöä, joten anoppilasta tuodut orvokin taimet päässevät terassille.

Terassin viereen kohoaa vielä kasvatuslaatikot, joihin saan pienen yrtti- ja kasvispenkin. Hätähousua alkoi kuitenkin hermostuttaa, että omia salaatteja saadaan vasta joskus heinäkuussa, joten muutama siemen muutti parvekelaatikkoon.

Huomenna lisää ja lankaa.

Kevätkiireitä

2007-05-04T14:43:00.000+03:00

Tämän kuvan tähti herättää minussa suunnatonta hilpeyttä joka kerta, kun se osuu silmiin muiden rehujen keskeltä. Tyrkkäsin alkukeväästä pöydällä pyörähdelleen avokadon siemenen viilipurkkiin. Luulin sen jo mädäntyvän, mutta yhtäkkiä se olikin haljennut ja halkeamasta puski avaruushirviötä muistuttava matonen. Nyt taimi on hujahtanut jo yli kymmenen senttiseksi ja näyttää ihastuttavalta pikku puulta. Toivottavasti neiti puutarhuri ehtii vaihtaa sen isompaan purkkiin ajoissa, että se saa jatkaa maailmanvalloitustaan rauhassa.

Auta onnetonta puutarhuria

Lisäksi vielä muutama kuva ulkoa siltä varalta, että joku puutarhaguru sattuisi kulkemaan blogini läpi. Osaisiko joku arvata, mitä nämä voisivat olla? Kaikkia joudutaan siirtämään terassiremontin alta ja minä onneton en tosiaankaan erota rikkakasveja "oikeista". Ensimmäistä en sentään ole hävittämässä ilman parempaa tietoa ;).

Mies veikkasi tätä Humalaksi ilman parempaa tietoa. Taisi tempaista hatusta. Oksat kuihtuvat talven aikana pois, mutta olivat ehtineet kasvaa pitkälle terassin kattorakenteisiin.

Näitä Muumien hirviökasveja muistuttavia pikkuisia näkyy myös edellisessä kuvassa? Voisivatko ne olla saniaisia, joiden lehtiä löytyi paikalta lumen sulettua? Toisaalta löysin (lue: luulin löytäneeni) kyllä myös jonkinlaisen saniaisen "juurakon".

Vaisto sanoisi (jos olematon vaisto nyt mitään voi sanoa), että nämä olisi jotain oikeaa puutarhakasvia. Mutta onko ja mitä? Sanokaa, että näistä sukeutuu jotain uskomattoman kaunista, nuo kurttulehdet ei oikein vakuuta minua.

Terapia-alpakka

2007-04-18T18:09:00.000+03:00

Toisaalta tuntuisi, että pitäisi askarrella jotain kesäistä, mutta Wappuna on kuitenkin kylmä (tai viimeistään äitienpäivänä sataa lunta) eikä Suomen kesäkään yleensä ole pelkkää yhtäjaksoista hellettä. On siis täysin järkevää terapioida itseään lohdullisen pehmeällä alpakalla, kun maailma tuntuu potkivan päähän. Se on selvästi taikalankaa: olo on paljon levollisempi ja onnellisempi muutaman tunnin tikuttelun jälkeen.

Tänään tiskatessani tuli mieleen suuri oivallus, jonka olen löytänyt neuleblogien ja (niiden kautta löytyneiden) muiden ihanuuksien myötä: vaikka rakastaisinkin (no en nyt ihan aina, ei hätää) tiskata, siivota ja puuhata kotona, ei se tee minusta naisena yhtään tyhmempää tai epäonnistuneempaa. Ennen olin ehkä vähän häpeissäni sellaisista epäseksikkäistä ja -moderneista nautinnoista, mutta nyt on ihanaa olla vähän ylpeä siitä, että osaa ja viitsii tehdä.

ps. Miehelle ei oikeasti tarvi kertoa, että tykkään tiskata ja siivota, koska osa kotitöiden ihanuudesta on siinä, etteivät ne ole yksin minun vastuullani ;)

Kesäkevätpäivä

2007-04-15T21:34:00.000+03:00

Olisin huikean hyvässä vireessä jatkamaan eilisen angstausta, mutta lienee turha lietsoa itselleen pahaa oloa. Samalla säästän vähän teitä ja pahoittelen negatiivisuuslatausta - pakko myöntää, että ainakin itse tykkään lukea ennemmin onnellisista satumaailmoista. Olen viime viikon harvoina päivinä ollut mm. ihan Ihana Livingin ja tätiensä Annun ja Liinun lumoissa. Myös Posie Gets Cozien Alicia on kuukausi takaperin törmäämisen jälkeen ihan rautaa.

Tänään meillä mäenpäällä oli huikeat 20 astetta varjossa jo puolen päivän aikoihin. Niinpä silkkiturkitkin tarkeni tepastella pihalla samalla, kun emäntä raivasi vuorikilpiä pois. Ette usko, kuinka paljon niitä mahtuu kasvamaan 5m x 5m pihalla, joka on melkein kokonaan laudoituksen peitossa! Lisäksi saatoin murhata vähän yhtä ja toista maata myllätessäni, mutta "piha" on ollut hunningolla ainakin kymmenen vuotta ja esim. villeinä rehoittaneiden ruusujen oksista puolet oli kuivunut pystyyn. Lisäksi talot on kallion päällä, maassa on huikea määrä eri kokoisia irtokiviä ja vieressä kasvaa mäntyjä, joiden juuret mahtuu vain sivusuuntaan. Luvassa lienee huikea taistelu, mutta olin jo haljeta onnestani repiessäni juuria ja pikkupuita selkä vääränä. Ensi viikonloppuna on luvattu taas hyytävän kylmää (Se on se lähestyvä Wappu - mokoma mörkö!), mutta huomenna toivottavasti pystyn irroittamaan hetken maanmöyrinnälle. Oikeasti tänäänkään ei olisi ollut aikaa...

Juokaa paljon vettä

2007-04-14T19:56:00.000+03:00

Juhlat on nyt juhlittu ja laulut laulettu (ja voi elämä, että laulettiinkin!). Olikohan se kaikki sen stressin ja kiireen arvoista. Kiittämättömyys on maailman palkka ja muuta paatosta on pyörinyt päässä viimeisen viikon aikana, mutta itse juhlissa oli onneksi hauskaa.

Pahoittelen vähän sumuista kuvaa, mutta ettepähän näe niitä juoma- ja ruokatahroja ;).

Vaikka viimeinen viikko menikin juhlasuunnittelulle ja -askartelulle omistautuneina (Järjestötoiminta on kyllä välillä niin *, viksu olisi nostanut tällaisesta työviikosta palkkaa...), mekko ehti kuin ehtikin päälle ennen juhlia. Sifonkihuivin reunat huolittelin noin tuntia ennen juhlapaikalle kipittämistä.

Ihan valmista ei ehtinyt tulla. Kiireen takia tein viimeisiä työvaiheita sen mukaan, näkyvätkö ne ulospäin vai eivät ja lopulta yläosan vuori jäi takakappaleen osalta kiinnittämättä poikkisaumaan. Ei haitannut juhlimista ;).

Joulukuussa ompelemani musta satiinimekko oli tuottanut ihanaa varmuutta tekemiseen ja esim. hihansuiden pussiin ompeleminen oli tällä kertaa huisisti helpompaa muutenkin kuin vain helpomman kankaan puolesta. Kaavamuutoksien kanssa olen kuitenkin vielä vähän epävarma. (Saattaa johtua siitä, että niitä kaavamuutoksia on aika vaikea tehdä itte ittensä päälle, vaikka kuinka teippaisi kaavanpalasta ihoon.) Vaikken olekaan "oikeasti isotissinen" (Saanko nyt lisää lukijoita?-) ), rinnanympärys tuottaa kuitenkin isomman vaatekoon kuin oikeasti olisi tarvis ja rinnan ja kainalon väliin tahtoo jäädä aina epämääräinen pussi. Koska en tahtonut lisätä yläkappaleeseen ylimääräistä muotolaskosta, kokeilin napata leveyttä sivusaumasta. Lopputulos oli onnistunut, vaikka leikkausvaiheessa vielä epäilytti:

Nyt taidan mennä leipomaan pullaleipää (hiivaa, vettä, vehnäjauhoja, hunajaa ja suolaa - täydellisen hyvää suoraan uunista) ja vielä vähän lepäilemään. Vesitankkaus on nykyään hyvin hallussa, mutta on se valvominen silti aina yhtä rankkaa ;).

Laiskottelua

2007-04-09T16:22:00.000+03:00

Joskus kadehdin tuota kissaa.

Onko se normaalia, että aina harrastuksen jossain vaiheessa alkaisi kutkutella lähteä alalle yrittäjäksi? En viitsi luetella aikaisempia hulluja ideoitani muihin harrastuksiin liittyen, mutta nyt olen aivan vakuuttunut, että suomalaisten webbilankakauppojen tarjonnassa on selvä aukko. Hah! Onneksi ei ole aikaa, aikaa eikä aikaa. Olen vähän pettynyt mieheeni - ainoa, jolle olen tähän mennessä ajatuksesta edes puhunut - kun se ei täysin tyrmännyt ideaani. Phyiphyiphyi. Ja minä kun luotin siihen. Ptruu, ei kiireisellä siiliprinsessalla ole aikaa. Muista: Ei sulla ole aikaa! (Ainakaan ennen ensi kevättä...)

Tahdoin vilauttaa teille keijumekon kankaita, mutta olin näemmä kuvannut päällikankaan nurjapuoli päälle päin. Hihi. Oikea väri kurkistaa siinä reunassa, en minä ihan morsiusmekkoa ole askartelemassa. Vasemmalta oikealle vuori, sifonkipala huiviksi ja itse mekko. Varsinaisesta työstä on kaavat sovitettu ja korjattu (tosi hauskaa yksin ittensä päälle..), päällikangas silitetty ja eka kappale piirretty ja ihan kohta leikattu. Yhtäkkiä lomaa onkin enää kaksi päivää jäljellä ja pileet viiden illan kuluttua. Apua.

Blogilista osasi kertoa, että Unelmilla on jo 65 tilaajaa. Voi hurja! Keitä te kaikki oikein ootte?

Ainiin, kiitos kaikille kesätyöpaikasta onnitelleille. Olen onneksi ollut niin kiireinen, etten ole muistanut jänskättää töiden alkua. Suuremmat juhlat on toivottavasti vielä edessä: mieskin sai kutsun ison puljun haastatteluun. Kyllä meistä vielä isona diplomisteja tulee. Hihi! Paljonkohan lankaa sellaisen kuukausipalkalla saa?

Lelliprinsessan lauantaimarinat

2007-04-07T16:28:00.000+03:00

Tämä syö naista:

Vessaremontti on edelleen kesken ja pesukone seisoo edelleen eteisessä. Käytin tänään kaksi tuntia nyrkkipyykkäykseen. Hajottaa.

Olen aina ollut vähäsen sitä mieltä, että ihmiset jotka väittävät, että heitä kohdellaan kaupoissa huonosti ikänsä tai naamansa tai vaatteidensa tms takia, ovat vainoharhaisia ruikuttajia, jotka luultavasti ovat itse tilanteessa käyttäytyneet jotenkin tökerösti. Eilen tipahdin itsekin samaan ruikuttajien alakastiin. Eurokankaan verho-osastolta jäi tosi kökkö maku suuhun, kun toiselle asiakkaalle apua tyrkyttänyt myyjä tuntui kohtelevan minua kuin halpaa makkaraa. Jee, tekee tosi paljon mieli mennä uudestaan.

Eurokankaan onneksi heillä on myös ihania asiallisia ja asiantuntevia myyjiä, jotka onnistuvat säilyttämään toisten työntekijöiden karkoittamat asiakkaat. Alan hyvää vauhtia tunnistaa ne naamat, joiden kanssa asioinnista jää hyvä mieli.. Yhden avulla löytyi prinsessalle keijukaismekkokangas. Tuloksia esittelyssä toivottavasti viikon sisällä.

Kun kerran keskustaan asti pääsin, niin täytyihän se Pellavasopin lopetusmyyntikin katsastaa. Hyllyt oli putsattu hahtuvista aika tehokkaasti, mutta mustaa oli runsaasti jäljellä:

Kuvassa on toivottavasti minun ja miehen ensi talven paremmat päähineet. Kukahan ne tekisi?

On tänään onnenpäivä, ei huolesta ...

2007-03-31T16:19:00.000+03:00

Varsinainen onnenpäivä oli oikeastaan eilen, mutta samassa tyytyväisyydessä kelpaa vielä kellutella. Sain ensimmäisen oman alani kesätyöpaikan. Nyt sitten jännitän ihan hirmuisesti toukokuuta ja töiden alkua. Kuulemma alkuun menee aikansa, että tuntee olevansa ihan pihalla ja tahtoo paeta takaisin kouluun.

Olohuoneen eteläikkunalla pienet siemenet ovat muuttuneet unelman aluiksi. Kuvan päätähti on pensastomaatin alku siskoineen, oikealla isottelee paprika ja hentoiset kaverit taustalla ovat rosmariinin ja sitruunamelissan alut. Lisäksi meiramit ovat lähteneet kasvamaan innolla, mutta orvokin taimien nousemista vielä odotellaan. Vielä pitäisi kylvää samettikukkaa ja basilikaa ja minttua jajaja vaikka mitä muuta kasvamaan myös.

Kotiviidakko

2007-03-26T15:08:00.000+03:00

Ei, meillä ei ole lapsia , ei "myyrää tynnyrissä" eikä siis lastenhuonettakaan. Kuva on meidän työhuoneesta.

Olen ollut maailman laiskin (eikun kiireisin!) emäntä, joten meidän asunnossa ei ole ollut vielä verhoja kuin keittiössä. Reilu viikko sitten alkoi kyllästyttää näyteikkunassa istuminen (en voi olla ainoa ihminen, joka siirtyy aamulla ensimmäisenä tietokoneen viereen pelkässä yöpaidassa tai pyyhe päällä?) ja hurruuttelin hetken Ainon kauhistukseksi. Kangas on Kodin1:stä ja koska se oli aika arvokasta pihipiheille opiskelijoille, on siihen lisätty leveyttä puolikkaalla punaisella suikaleella. Printtikankaan reunuksen jätin kääntämättä, vaikka se nyt ehkä vähän töröttääkin. Tykkään reunuksessa olevista tuotetiedoista, niissä on jotain omaa tunnelmaansa :).

Sain viime viikolla valmiiksi Bambu-puseron etukappaleen! Hihat on vielä suunnittelematta ja laskematta, joten puseron valmistumisesta ei ole tieto. Oikeasti tähänkään postaukseen ei olisi ollut aikaa.

Tilkkuilijat, hohoi?

2007-03-21T22:19:00.000+02:00

Suositelkaa minulla jotain hyvää, idioottivarman opastuksen antavaa tilkkutyökirjaa, jonka saattaisi ikänsä puolesta löytää kirjastosta. Yhden kävin lainaamassa summanmutikassa, mutta se oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Vaikka ei täällä mitään aikaa ompeluun olekaan, inspiraatio jyllää turbovaihteella.

Pikaompeleita

2007-03-21T12:01:00.000+02:00

Mitä tekeekään sankarittaremme, kun sunnuntai-iltana universaali ketutus kasvaa hallitsemattomaksi, lenkki voisi pelastaa, taivaalta sataa teräviä tiskirättejä, villapipo on liian kuuma, maailma on vinksallaan ja ihan väärin? Kaivaa tietenkin kaapin kätköistä resoripalan, niksnaks saksilla muotoilee, surauttaa vähän ompelukoneella, saa konetta pelästyneeltä kissalta kynnestä, sohii vähän lisää saksilla ja surauttaa vähän lisää, vetää pipon päähänsä ja lähtee uhmaamaan sitä vinksallaan olevaa maailmaa.

Nopeasta viiden minuutin synnytyksestä ja jokseenkin häiriintyneestä ulkomuodostaan huolimatta pipa on jo todettu vallan mainioksi, jopa kahdesti. Vastaantulevat ihmiset kyllä katsovat pitkään ja oravaakin nolotti niin, että piti vetää silmille, mutta ainakaan en palellu järjiltä tai pää haudu. Ehkä sitä voisi vielä vähän hioa kanssaihmisten mielenterveyden säilyttämiseksi :).

Hiirulainen (jolle kuva nyt kyllä tekee oikeutta) syntyi maanantai-iltana resorin jämistä vähintään yhtä nopeasti kuin pipakin. Se on ihan hävyttömän huolimattomasti kokoon kursittu, mutta keveytensä takia se lentää upeasti ja siitä saa hyvän otteen, joten tytöt ovat jo riepotelleet sitä läkähdyksiin asti. Mikään ei lämmitä äidin mieltä enemmän kuin että omat lapset arvostaa itsetehtyä lelua ;).

Kehnosti on asiat

2007-03-18T16:05:00.000+02:00

Novita uudisti kotisivujansa tällä viikolla samalla sulkien ne ja niiden piti olla ajossa lauantaina. Mjoo, kyllähän ne taitaa olla, ne ei vaan toimi. Tänään sieltä irtoaa sentään tietokannan virheilmoitus, joka sinänsä ei kyllä varmaan sano maallikolle mitään (äitini varmaan menisi paniikkiin siitä, "hajosko mun kone"), eilisen vastaamattomuuden sijaan. Oliskohan ehkä kannattanut pitää vanhat sivut saatavilla kunnes uudet olisi kaikessa hiljaisuudessa olleet valmiit ja testatut. Tekis melkein mieli sanoa, että eiks ne osaa tehdä tätäkään kunnolla, mutta pois se minusta. Varmaan laittaneet jonkun työntekijän sukulaispojan/-tytön tekemään nuo pilkkahinnalla :P.

Koska olen pihi opiskelija - vaikka en valitettavasti yhtään niin pihi kuin näillä tuloilla pitäisi olla - olisin vaan halunnut silmäillä värikarttaa inspiraation tueksi. Näyttäisi siltä, että täytyy varmaan huomenna kävellä Vapaa Valintaan hiplaamaan oikeita lankoja. Ja jättää lompakko kotiin, ettei tapahdu vahinkoa.

Uutta inspiraatiota

2007-03-16T13:34:00.000+02:00

Olen tämän vuoden alussa klikkaillut Amazonissa vähän turhan rennosti. Yksi kirja on ollut matkalla jo kuukauden, mutta nämä kaksi tulivat Briteistä viikossa:

Lace Style oli pieni pettymys (vaikka olenkin alkanut epäillä, että vika on lukijassa eikä julkaisuissa, kun kaikki on yksi toisensa jälkeen tylsiä), mutta jokunen kiva sieltäkin osui silmään. Fitted Knits puolestaan oli ihan nappiostos ja suosittelen lämpimästi myös muille. Ainakin Ziina on esitellyt kirjaa vähän perusteellisemmin. Yksikään työ ei tuottanut "tämän haluan tehdä heti ja nyt"-oloa, mutta sen sijaan se synnytti ihanan himon neuloa pinoittain kauniita istuvia puseroita, toppeja, neuletakkeja ja -mekkoja ja rohkaisi myös neulomaan jotain kesäksi. Enää puuttuisi aikaa ja säkkikaupalla taivaallisen ihania luksuslankoja.

Vähän sitä, vähän tätä, vähän jotain muuta

2007-03-10T16:01:00.000+02:00

Tahtoisin tehdä valituksen kiireenhallintakomissioon. Olen viime viikkoina saanut kiirelähetyksiä ainakin kolme kertaa enemmän kuin voidaan pitää kohtuullisena. Kiistän oman osuuteni kiireen kertymiseen.

Tein tällä viikolla pyhän päätöksen, etten esittele lankaostoksia, koska se vain yllyttää sekä itseä että muita ostamaan lisää lankaa varastoon. Hah! Pyörrän sanani jo tänään. Tämä kuva nimittäin kuvaa viimeisten kolmen viikon käsityökuulumisia melkein masentavan hyvin.

Joka tyypin kaavakirja on kirjastosta, mutta harkitsen myös oman kappaleen hankkimista. Tätä sai odotella pari viikkoa, mutta kannatti (varsinkin, kun saapumisilmoituksen saa nykyään heti tekstiviestinä). En kylläkään tiedä, milloin ehdin muka ommella mitään. Seuraavassa elämässä?

Bambupusero on ollut telakalla eiliseen asti, jolloin sain elokuvan ääressä tikuteltua takakappaleen loppuun. Aika on viime viikkoina ollut kortilla, mutta lisäksi se on kärsinyt vähän inspiraation puutteesta: sileän neuleen neulominen ei ole mitenkään erityisen jännittävää. Varsinkaan kolmosen puikoilla väsyneenä.

Muovipussissa lymyilee Jatan Pupuboogan inspiroima laukun alku. Hahtuvan neulominen oli alkuun vähän haastavaa, "lanka" katkeili jatkuvasti, mutta tuntuman parannuttua tuo on sujunut ihan joutuisasti. Tässäkin niitä silmukoita ja kerroksia on vaan miljoona eikä tieto siitä, että meidän vessaremontti ja sen myötä pyykkikoneen sijoituspaikka valmistuu ehkä kahden viikon päästä, erityisesti kannusta pitämään kiirettä. Työ asuu muovipussissa, koska tuo hahtuva herättää Ainon sisäisen metsästäjän: se onnistui kerran viemään työn käsistä ennen kuin osasin alkaa varomaan. Toivottavasti lampaiden tuoksu on vaan ihana ja valmis pesty laukku saa olla rauhassa.

Epämääräinen lankakeko on kuukausi takaperin Garnstudiolta tilaamani langat: luonnonvalkoista (01) ja jäänsinistä (31) Eskimoa, vaalean turkoosia (2917) Alpacaa ja punakirjavaa (672) Fabelia, jota ei tilaushetkellä ollut varastossa, mutta jonka saapumista halusin kuitenkin odotella. Alpacan värin kanssa kävi kuten Sannalle: kuvittelin tilaavani ennemminkin tuon jäänsinisen Eskimon väristä lankaa. Ähäkutti. Alkuun vähän vierastin tuota turkoosia, mutta tajuttuani, että johan sitä nykyäänkin tulee muutamaa tämän väristä vaatetta käytettyä ihan hyvillä mielin, päätin pitää nämä. Varsinkin, kun Alpacan värikartassa ei tuommoista hempeän vaaleaa sinistä ilmeisesti ole ollenkaan :(. Vinkki muillekin jatkoa ajatellen: ainakin vauvojen Alpaca-ohjeissa värit taitavat näkyä oikeammin kuin varsinaisissa värimalleissa.

Moda oli taas pettymys. Neulemallit ei oikein sytyttänyt ja kaavamallit, joiden takia tuota lehteä tilaan, oli ihan kamalia. Ainoa kiva - hetken sulattelun jälkeen - oli tämä, jonka pohjalta syntynee ihana prinsessakeijumekko sitten joskus seuraavassa elämässä, kun ehdin taas ommella.

Urheiluvamma

2007-02-25T21:29:00.000+02:00

En ole voinut neuloa koko viikonloppuna. Tai olen kyllä yrittänyt, mutta joutunut luovuttamaan viimeistään yhden kerroksen jälkeen. Sahasin perjantaina sormeen leipäveitsellä vähän turhan reteesti ja tietenkin se sormi on nyt ihan pirun kipeä justiinsa siitä kohtaa, mistä lanka kulkisi. En ala.

Jotain muuta siis vaihteeksi. Jostain syystä en ole huomannut yhtään vilautusta uudesta SK:sta - joko kaikki on lopettanut sen tilaamisen tai sitten esittelijät saaneet noottia - joten tässä kaiken uhalla muutama kuva. Ostin tämän irtonumerona selailtuani ja tykättyäni kirjastossa. Kotona olinkin sitten vähän pettynyt, mutta toisaalta tässä on pari kaavaa, joista tykkäisin, jos ne on mitoitettu mitenkään järkevästi. Aiempien kokemuksien perusteella en ole liian optimistinen... Tosin vaikka tätä ei nyt ihan unelmien täyttymykseksi voisi sanoa, täytyy kuitenkin myöntää, että jokin tässä oli onnistuneempaa kuin silloin, kun lopetin oman tilaukseni. Ainakaan tämä ei ollut samanlaista ulkomaisilta firmoilta ostettujen ohjeiden sillisalaattia, mitä lehdet välillä ovat aiemmin olleet.

Näiden takia tämän hankin omaksi. Nähtäväksi jää, pukeudunko ikinä paitamekkoon tai saanko sellaista edes tehtyä, mutta jotenkin sitä kuvittelisi olevansa hurjan ihana ja vetävä semmoisessa. Teknisistä alusasuista oli kaupan edullinen(?) tarvikepaketti, mutta sen toimituskulut olikin kympin. Ei kiitos, mää oon liian pihi.

Nämä oli kanssa positiivisia yllätyksiä, vaikken kuulukaan kumpienkaan kohderyhmään. Mulla on SK:sta sellainen tosi kaavoihin kangistunut ja vanhanaikainen kuva - vähän kuin kuusikymppinen täti yrittäisi olla kakskymppinen - ja nytkin se vielä loisti osasta lehteä, mutta jotain uutta, dynaamisempaa (Apua, kirjoitin tuon sanan tuohon vapaaehtoisesti!) ja inspiroivampaa tässä oli. Onkohan niillä uusia ihmisiä tekemässä lehteä vai oonkohan vaan tätiytymässä.

Edit: Sähläsin Bloggerin ja sivupohjan kanssa. Sorry, jos ehti haamuilla.

Hemmottelua

2007-02-22T11:16:00.000+02:00

Viime illan (yön..) ihanuuksia: seinältä BBC:n kuusiosainen Ylpeys ja ennakkoluulo ja kädessä puseron palanen. Ehkä huipuinta ikinä. Oli pakko katsoa koko sarja kerralla, vaikka kello oli jo kaksi ja silmät ristissä, kun Darcy ja Elizabeth vihdoin sai toisensa. Bambupusero edistyy, olen "jo" takakappaleen puolessa välissä. Neulos tuntuu mukavan pehmeältä ja joustavalta, ei yhtään sellaiselta puuvillatönköltä, vaikkei olekaan mitenkään erityisen ohkaista. Olen neulonut tätä hurjalla vimmalla: vaikka vähän pelkäänkin, että joudun lopuksi purkamaan koko roskan, olen sietämättömän utelias näkemään, onnistunko todella tekemään käyttöpuseron.

Onneksi joku tässä perheessä osaa ottaa rennosti <3.

Sairaan ahkera

2007-02-19T23:07:00.000+02:00

Julistin itseni viime viikolla terveeksi vähän liian aikaisin. Ei ois kantsinut, tauti iski kahta kauheampana ja tänäänkin meinasi kunto loppua kesken, kun kävin kävellen kaupassa. Tässä alkaa kuiteskin vähän kiipeillä seinille, kun himmailee vain kotona. Oonkin ollut aika ahkera, vaikka välillä olis ollut parempi lepuuttaa päätä ja ruumista:

Laskiaissunnuntaina piti tietysti saada laskiaispullia <3. Samassa hulluuden puuskassa syntyi vähän muutakin ja keittiönkin kiillotin ainakin kahteen kertaan. Joku ketale oli käyttänyt melkein kaikki meidän puhtaat astiat.

Tänään oli pakko uhmata tautia ja hakea Bambua pahimman luovuudenpuuskan toteusvälineeksi. Alpacoiden saapumisajankohta kun on vielä auki. Ja olin ihan superahkera, vaikka ihan varmasti olisi ollut viksumpaa olla vällyjen välissä.

Neuloin melkein miljoona koetilkkua! En ole ikinä tehnyt itselleni kokonaista neulepuseroa (yläasteella pääsin niin pitkälle, että enää hihat olisi puuttunut) enkä löytänyt valmista mallia, joka olisi houkuttanut, joten tartti sitten laskeskella ja kokeilla. Siellä on sileää, helmineuletta ja 2o2n-, 1o1n-, 3o1n- ja 2o1n-joustinkokeilut. Pitkän ja tuskallisen kilpailun (Voi luoja, että inhoan noiden tilkkusten neulomista! Varsinaista neuletta tehdessä on sentään joku tavoite.) helmamallista voitti viimeinen ehdokas, kaks-oikein-yks-nurin.

Oon jo näin pitkällä. Vaikka tämäkään ei ollut viksua. Pää ois ollut tukkoinen ja lihakset kipeät ilmankin, että olisin rääkännyt niskaparkojani epämääräisellä kyyryneulonnalla sängyn reunalla. Mut tästä saattaa ehkä tulla ihana <3.

Vielä kuva työsuunnitelmaa tarkastavasta laadunvalvontaosaston johtajasta. Ei tuosta puserosta ihan noin tiimalasi ole tulossa, mutta tässä voinnissa on parempi pelkistää vahinkojen välttämiseksi.

"Katso äiti, tädillä on lammas päässä!"

2007-02-17T22:50:00.000+02:00

Sain eilen vihdoin hankittua kympin sukkapuikot ja pääsin aiemmin alennusmyynneistä hankitun luonnonvalkoisen Novita Foxin kimppuun. Pipo syntyi muutamassa tunnissa telkkarin ääressä, mutta... tuotatuota... ei tästä taida ihan käyttöpipoa tulla...

Valitettavasti olen maannut koko päivän sängyn pohjalla potemassa ja myös näytän siltä, joten ette saa "in action"-kuvaa, mutta uskokaa pois, se näyttää justiinsa siltä, että pikkuinen lammas olisi kääriytynyt pään ympärille. Nyt mietin, että yritänkö pelastaa konkurssin esim. korvaläpillä (tosin tuo on kaiken muun pahan lisäksi vielä pari silmukkaa liian väljä) vai puranko suosiolla. Jos Foxi edes suostuu purkautumaan. Sinänsä neulepinta on ihan hauskannäköistä, mutku. Jos sen nyt saa purettua nätisti, niin ehkä yritän muuttaa langan söpöksi kissapipoksi. Tästä ei voi päästä ku ylöspäin... :D

Ei-neulontaa

Ette muuten usko, kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla tästä...

... vaikka kylppäristä vielä puuttuukin mm. ovi ja valo, kun muualla kodissa näyttää tältä...

Uskokaa tai älkää, voiton puolella ollaan kuitenkin jo. Se, että kotona pääsee suihkuun, korvaa aika monta muuta puutetta.

Vielä aamuinen kuva Taikasta. Sillä olisi aina hirveästi asiaa heti, kun ollaan herätty, mutta tuo siamilaisen ääni on hieman persoonallinen enkä minä sen paremmin kuin mieskään oikein välittäisi kuunnella sen juttuja ihan vastaheränneenä. Kissan saa vaimennettua nappaamalla sen kainaloon, jossa se sitten hurisee aikansa tyytyväisenä:

Tassut taivasta kohti

2007-02-15T22:14:00.000+02:00

Flunssa ja köhä onnistuivat vihdoin maanantaina kellistämään ujosiilin peiton alle ja sohvan nurkkaan. Pitkäveteinen heikotustila vaati asianmukaista ajanvietettä ja tikutin pienen siilin raivolla, vaikka välillä olisi ollut parempi ottaa päiväunet. Tänään sitten sillä ainoalla luennolla, jolle uskaltauduin, valmistui ekat ittelle tehdyt sukat. Kuvaaminen oli vähän haasteellista ilta-ajan ja meidän kodin remonttitilan takia:

malli: Knittyn rpm ulkomuistista vapaasti mukaillen (64 silmukalla 2o2n-resori, loput 63 silmukalla, tiimalasikantapää ja varpaissa sädekavennus)
lanka: Austermann Step, sävy nro 16 Jeans
puikot: 2,5mm bambusukkikset

Langan väri oli hailakampaa kuin olin odottanut ja ensimmäistä sukkaa tehdessäni epätoivo meinasi viedä sen mukanaan. Valmiissa sukassa ei sitten näyttänytkään enää yhtään hullummalta. Malli on aivan ihana ja kaunis, mutta myös aika puuduttava. Sileän neuleen pesee kuitenkin mennen tullen. Sukista tuli ihanat ja juuri semmoiset napakat, joita voi pitää ilman "tavissukkia" alla, mutta meidän lattiat on tällä hetkellä sen näköiset remontin takia, etten raaski vielä käyttää näitä...

Onks kukaan vielä kokeillut Novitan uutta Bambua? Hiplailin sitä tänään Prismassa ja ihanaisen pehmeältä se tuntui, mutta sittenkin vähän epäilyttää laatu. Onnistuin änkemään Garnstudion tilaukseeni vähän muutakin kuin alpakkaa ja tietenkin sellaista muuta, jota ei ollut varastossa, joten saan paketin vasta parin viikon päästä ja nyt kärvistelen ihan hirmuisen langanostohimon kanssa. Bambuun melkein jo sorruin, mutta viime hetkellä pelastuin vetoamalla itselleni, että se on varmaan halvempaa Vapaavalinnassa. Oi suloinen itsepetos...

Minäkin olen vielä elossa!

2007-02-11T21:27:00.000+02:00

Terveisiä uudesta - vielä keskeneräisestä - kodista! Omasta Intternetistä ollaan saatu nauttia (?? voi elämä tämä on hidas opiskelijanettiin verrattuna...) muutama päivä, jotka olen tietenkin tankannut lukematta jääneitä blogeja (nojuu, kävin mää niitä vähäsen koulussa vilkaisemassa), ja ny sitten vois ehkä ihan pienesti piippasta, että määkin oon täällä viellä.

Yllättäen en ole hirveästi ehtinyt neuloa tai mitään muutakaan. Sen sijaan oon repinyt, hionut, kitannut, pessyt, vahannut, hinkannut... Tänään mies laittoi mut poraamaan sisustushöpsötysten kiinnitysreikiä itte - ekaa kertaa koko elämässäni. Porakone ei ollut yhtään niin hirmuinen kapistus kuin olin luullut, ja nyt sitten tekisi mieli porailla yhtä ja toista, mutta ehkä ne seinät ilman turhia reikiä on kuitenkin kivat ;).

Uuden kodin ehkä paras juttu, vanhat verhot ei jotenkin käsittämättömästi vaan sovi tänne. Ikeasta piti kantaa vinopino kankaita, mutta melkein kaikki haluamani oli "tilapäisesti loppu" (mitä lie yleissuosikkeja), niin kävin sitten keventämässä lompakkoa KodinYkkösessä:

Vain kaksi ylintä on suuresta ruotsalaisesta, loput löytyi bussimatkan päästä. Pinkassa ihanuudet ei pääse oikein oikeuksiinsa, kuormitan muita hitaan yhteyden surffaajia lisää, kun olen ehtinyt surruutella lisää Elisan kanssa. Olen ommellut vasta toisen keittiön verhoista ja senkin vain sen takia, ettei naapurit näkisi ihan kaikkea, mitä meillä puuhataan...

Niin ja tänään saatoin vähän sortua tilaamaan Amazonista ja Garnstudiolta, kun huomasin vanhan asunnon takuuvuokran tipahtaneen tilille. Silmissä siintää ihanainen alpakkaneule...

Toisenlaisia käsitöitä

2007-01-14T21:35:00.000+02:00

Tämä on vähäsen "mikset jo bloggaa" -selittelybloggaus ;). Ujosiilin elämässä on tapahtunut hurja mullistus: uudenvuoden aattona saimme tietää, että pääsemme vuokralle ihanaan rivitaloasuntoon. Sille on tehty mitään viimeksi 25 vuotta sitten, joten nyt revitään, hiotaan, maalataan hullun kiilto silmissä. Saamme tehdä mieleiseksemme, mutta työpanos on laitettava itse. Onneksi mies, jonka kanssa tämä on ensimmäinen yhteinen koti, on kätevä käsistään ja maut kohtaavat. Loppukuusta muutetaan ja luvassa lienee vielä paljon sisustusunelmien esittelyä.

Takaisin päiväjärjestykseen?

2007-01-02T21:03:00.000+02:00

Onnellista alkanutta uutta vuotta kaikille blogini lukijoille! Huomaako joku jotain uutta tässä ensimmäisessä näytöllisessä, joka näkyy ilman skrollausta?-)

Minulla on talvilomaa vielä tämä viikko jäljellä, mutta pitäisi alkaa vähitellen taas palailemaan opiskeluiden pariin. Viime viikolla ei sitten tullutkaan tehtyä juuri muuta kuin syötyä ja nukuttua. Jotain sain kuitenkin neulottua:

Neuloin äidille petroolista ja mustasta Woolista melkein samanlaiset ranteen lämmittimet kuin aiemmin itselleni, mutta näihin tein vähän lyhyemmän ranneosan ja lisää pituutta suojaamaan sormia vähän enemmän. Ensimmäisen taisin tikuttaa torstaina, perjantai käytettiin Lappiin siirtymiseen ja toinen syntyi lauantain aikana :D.

Nämä kiekurasukat (ei niin hienoja kuin Ilun kiekurat, kiitoksia sinne ihanasta ideasta!) syntyivät joulupäivänä ja tapanina punaisesta ja keltaisesta Seiskaveikasta. Ne ovat lämmittäneet to-be-anopin jalkoja viime lauantaista. Myös to-be-appiukolle kudoin sukkia viime viikolla, mutta mulla ei ollut reissussa mukana tarpeeksi lankaa ja toka sukka jäi ilman kärkeä.

Ennen joulua odotin jotain ihan muuta, johon alussa arvuuteltu muutoskin liittyy. Sunnuntaina ja maanantaina surruutin ompelukoneella hirmuista vauhtia:

Vanhasta verhosta (kyllä, olen oikeasti ostanut tuon värisen verhon eikä siitä ole kahtakaan vuotta..) taiteiltu pesä olisi tarkoitus päällystää vielä tekoturkiksella, mutta saa nähdä. Kaiken jännityksen takana olevat neitiset nimittäin näyttäisivät tykkäävään siitä puuvillaisenakin. Niin ja neidit, ihanat, rakastavat ja rakastettavat kiljukaulat:

Olen vihdoinkin kissallinen kissaihminen! Vasemmalla tytär Taika ja oikealla äippänsä Aino. Oikeasti molemmat ovat jo rouvia ja muuttivat meille, kun Taika ei tykkää muista kissoista. Kiitos näistä ihanista kissanaisista kuuluu Sannalle. Olen ihan onnesta ymmyrkäisenä.

Ujosiilin joulukiireet

2006-12-20T21:58:00.000+02:00

Rauhallista, lämminhenkistä ja tunnelmallista joulua

...kaikille blogini vakilukijoille (teitä on blogilistankin kautta ihan käsittämättömän paljon, yli 50!) ja satunnaisille kävijöille. Blogataan taas joulun jälkeen!

Vasemmalla pikkulisko, lumisade ja Tornio 24.12.2005 klo 12:22. Sama ei taida onnistua ensi sunnuntaina, mutta aina voi toivoa :).

Tänään tikutin vielä vimmaisesti ja paketoin hirmuisessa kiireessä, että ehtisin käydä vaihtamassa joululahjat ennen lähtöä pohjoiseen. Aileista tuli hienot ja olen ihan supertyytyväinen:

Lanka on siis seiskaveikkaa, havunvihreää tms ja vaaleanharmaata. Nyt seuraa kerrassaan häpeällinen tunnustus. Ostin tuota vihreää veikkaa viikko sitten ihan vain niitä vihreitä raitasukkia varten, vaikka olin vannonut, etten osta seiskaveikkaa enää ikinä tai ainakaan ennenkuin kaapit on tyhjätty niistä, ja vaikka sitä oli jo reilu puolikas kerä kaapissa. Se uusi on nyt kuitenkin tuhottu viimeistäkin pätkää myöten:

Lanka loppui toisen lapasen peukalon puolessa välissä :D. Vanhempi vihreä oli vähäisen tummempaa, mutta epäilen, ettei isä, jonka joulupakettiin nuo käärin, edes huomaa sitä.

Höyryraudalla kutittelun jälkeen paketteihin piiloutuivat myös nämä, jo aiemmin esitellyt raitakaverit:

Ekat isoveljelle, tokat vanhemmalle pikkuveljelle, tyttösukat ensimmäisen vaimolle, vikat nuorimmalle velipuolelle. Oon ollut aina tosi laiska höyryttämään neuleita, mutta täytyy myöntää, että se teki kyllä suorastaan ihmeitä.

Vielä pitäisi neuloa äidille ranteenlämmittimet. Ja ehkä sukat anoppi- ja appityrkyille, mutta ne taitavat syntyä vasta jouluna. Jos kuitenkin saisin ne valmiiksi ja pakettiin ennen kuin tapanina hypätään junaan.

Ei mulla mitään...

2006-12-19T23:35:00.000+02:00

... mutta tahdoin jakaa tämän kanssanne. Aurinko ja lunta <3. Kyllä ne sieltä kuvasta löytyy, kun tarkasti katsoo ;).

Ailit on työnalla, noin puoli lapasta vielä. Niiden pitäisi olla höyrytettyinä ja paketoituina huomenna illalla. Korttikin. Hartiat jumittaa, selkää särkee ja oikea olkapää kiristää, mutta tällä kertaa ei auta. Joulukuun budjetti on käytetty jo ainakin kolmeen kertaan ja muutama joululahja, joita ei itse voi tehdä, on ostamatta, joten neiti on nyt vaan hyvä ja neuloo kiltisti.

Tahtoisin hyristä tulevista projekteista, mutta ehkä odotan, että ne ovat ajankohtaisempia. Hassua odottaa jotain enemmän kuin joulua, kun siihen on vain viikko. Menis jo.

Pikaneuleita ja Elisa

2006-12-17T20:16:00.000+02:00

Ihan käsittämätöntä, että jouluaatto on jo viikon päästä. Nyt on sentään jo pakkasta ja kohta ehkä vähän luntakin, mutta nurmikot on silti häiritsevän vihreitä ja ulko-oven viereen oli noussut muutama orvokki kukkimaan perjantaina. Lisäksi meillä jatkuu "koulu" perjantaihin asti ja tämäkin viikonloppu on pitänyt paahtaa opiskellen. Kadehdin pohjoisen yliopiston ihmisiä, joilla viime viikko oli "vain" tenttiviikko ja ensi viikko lomaa..

Viime viikolla olen sentään ehtinyt käydä luennoilla ja niinpä on jotain esiteltävää ;). Sukat on seiskaveikkaa (havunvihreää tms ja syksyllä Prisman alennusmyynnistä ostettua järkkyvihreää). Niistä piti tulla vähän pienemmät, mutta nyt on ainakin joululahja isoveljelle ;D. Ensi viikolla pitäisi ehtiä vielä vaikka mitä, ainakin melkein samanlaiset kämmekkäät ja ehkä muutamat sukat. Lisäksi vihdoin tajusin, kuinka helppo ja nerokas mm. Isognun suorastaan urakalla neulomat Ailit on ja nyt tekisi mieli tekaista yhdet sellaiset pukinkonttiin tai itselle. Piponkin tarvitsisin.

Kuvassa keikistelee(?) uusi ystäväni, ensimmäinen ihan oma ompelukone, jonka lopulta nimesin Elisaksi. Ensin siitä piti tulla Paavo, mutta totesin kyseisen nimen kuvaavan enemmän yhä kastamatonta tietokonettani ja ompelukoneen olevan ilman muuta nainen. Elisa on mainio ja painaa kuin synti. Viime aikoina olen askarrellut sen kanssa mm. edellisessä postauksessa esitellyn juhlapukineen, ylläolevassa kuvassa näkyvän pikkuisen sinisen neulatyynyn, muutamat verhot ja tänään kääntänyt housunlahkeita:

Näitä ommellessa meille tuli ensimmäiset erimielisyydet. Ompelin oikea puoli alalangan puolella ja jostain syystä jälki oli vähintäänkin eksoottista:

Olisiko syynä väärä langankireys, joustofarkun venyvyys vai onko uusi ystävä jo rikki?-( Mun kaikki edes asiallisen siistit housut on liian pitkiä mun tolppajaloille ja ne rumat lahkeen taittamiset on alkanut kyllästyttää, joten en jaksanut alkaa enää purkamaan. Nuo on kuitenkin miljoonasti siistimmät kuin ylipitkät farkut ja kymmenen sentin taitto, joten jos joku välttämättä käy konttailemassa mun jaloissa ja tutkimassa lahkeiden saumoja, niin se on sen häpeä, jos häiritsee :P.

Tahtoo ostaa

2006-12-05T19:40:00.000+02:00

Pahoittelut uusia unelmia kaivanneille puolihaamuilusta.

Kertokaahan minulle, mistä voisin ostaa Modan vuosikerran 2005. Ei tarvitse olla upouusia, kunhan vielä käyttökunnossa ja kaava-arkit tallessa. Olisko jollain myydä tai antaa hyvää vinkkiä Tampereen tai webin alueelta?-)

Huonojen kuvien iltamat

2006-12-02T23:45:00.000+02:00

Ujosiili pahoittelee kuvien huonoa laatua, peilin likaisuutta ja päätöntä mallia. Pakko oli kuitenkin päästä esittelemään ehkä onnistuneinta ompelutyötä ikinä enkä jaksanut alkaa odottelemaan parempia valaisuolosuhteita, siivoamisinspiraatiota tai puhdasta tukkaa.

Viime kerralla heitin ihan lopuksi ilmaan ajatuksen mustasta iltapuvusta. Tämä ei ole ihan iltapuku siinä käsityksessä, missä sitä sanaa yleensä käytetään (eli juhlapuku, jossa helma peittää nilkat)...

... mutta aika lailla sitä mitä hain kuitenkin. Malli on viimeisestä Modasta (6/2006) ja kangas mustaa morsiussatiinia. Olis varmaan ollut olemassa helpompiakin kangasvaihtoehtoja, mutta halusin halpaa kangasta, jota voi pestä. Ostin materiaalit myös tyllialushameeseen, mutta tuo satiini on niin jäykkää, että näyttää hyvältä ilmankin.

Ihan kaikki ei onnistunut niin hyvin kuin olis voinut. Kangas alkoi vetää vetoketjun vierestä pikkuriikkisen sen jälkeen, kun olin kiinnittänyt vuorin vetoketjuun. Joku tarkkasilmäinen voi lisäksi huomata ekasta kuvasta, että helma on käännetty vähän väkivaltaisesti (mutta kun melkein kaikki nuppineulat olivat muissa tehtävissä enkä jaksanut enää harsia), mutta ei se niin justiinsa?-)

Onneksi huonot kohdat voi aina peittää muilla vaatekappaleilla. Puvun lisäksi valmistui tänään myös Shetland Triangle siitä ihanaisesta Sivillasta.

Vielä vähän epäselvä ihastelukuva huivista. Lanka siis viininpunaista Wetterhoffin Sivillaa. Puikkoina käytin 4,5mm kullattuja Addeja, jotka olivat ihan huippukivat! Tuossa huivissa oli muuten yksi mallikerta enemmän, mutta neulottuani jo pari kerrosta reunakuviota "lanka loppuu kesken"-paniikki iski ja purin yhden mallikerran ettei sitten tarvisi alkaa enää päättelyvaiheessa purkamaan. Lankaa jäi aika paljon, ehkä justiinsa sen yhden lisämallikerran verran, mutta ehkä parempi näin :P.

Päivityksiä

2006-11-19T17:39:00.000+02:00

Päivitin Bloggerin Betaan ja se mokoma meni särkemään vanhojen viestin kommentteja :(.

Sivillasta on kehittymässä Shetland Triange uusilla ihanilla Addeilla, vaikka pitäisikin keskittyä tenttiinlukuun...

Kauluri jukkapalmulle ja sen kaverille? (+ ostomania)

2006-11-18T18:57:00.000+02:00

Ujosiili on kaikessa ujoudessaan krooninen itsensä ylikuormittaja. Niinpä viime aikoina niin bloggaaminen kuin tekeminen on taas jäänyt vähemmälle huomiolle. Olin kuitenkin kuvitellut bloganneeni muutaman tekeleen ja ostomanian tuotteen, mutta en sitten näemmä. Tässä siis tekeleitä ja unelmia muutaman viikon edestä:

Kauluri jukkapalmulle ja sen kaverille? Melkein, muttei ihan. Epätarkasta kuvasta huolimatta nokkelat ehkä oivaltavat kyseessä olevan ranteenlämmittimet (tai kämmekkäät). Ohje on edellisessä postauksessa esitellystä "Last Minute Gnitted Gift"-kirjasta kaksinkertaisella Novita Woolilla (petrooli ja musta) ja 4½ puikoilla. Lankaa kului yhteensä ehkä 80g, kun tein ranteeseen yhden ylimääräisen mallikerran. Toisen kappaleen tein ohjeesta poiketen peilikuvana ensimmäiselle. Nämä on ollut jo kovassa käytössä vetoisissa luento- ja harjoitussaleissa, mutta tuo Wool on kyllä vähän keljua ja pistelee. Tulevaisuudessa nämä taitaa päästä kylpemään huuhteluaineessa, vaikken yleensä semmoisia harrastakaan.

Nämä on (toivottavasti) vuoden viimeiset kirjahullutukset. Olen tosin tilannut tuon jälkeen Amazonista yhden opiskelukirjan, mutta sitä ei lasketa, eihän?-P Wrap style oli minulla lainassa kirjastosta ja ihastuin varsinkin Shetland Triangle'iin niin, että tilasin sokkona toisenkin. Scarf style oli sinänsä pieni pettymys, ettei se sisältänyt iki-ihania pitsihuiveja, mutta toisaalta se on muuten oikein inspiroiva. Varsinaisia isojen tyttöjen kuvakirjoja molemmat :D.

Taka-alalla parisen viikkoa sitten Koskarin Nappikaupasta haettu vyyhti mustaa merinosilkkiä. Siitä tullee jonkinmoinen juhlavampi huivi.

Mikä viikonloppu? (Tamperelaisilta ei ainakaan tartte kysyä ;)) Messuviikonloppu! Olin ensimmäistä kertaa Kädentaidot-messuilla ja saatoin joutua ihan pikkuisen ostomanian valtaan. Onneksi aika loppui kesken ja kyyti lähti, joten lompakkoon jäi edes se 2,50 käteistä... Silläkin uhalla, että pidätte minua tämän jälkeen ihan pipipäisenä, esittelen messusaaliin. Otan Vilmasta mallia ja paljastan myös tuhlatut rahat: ainakin Vilman raportti auttoi meikäläistä suunnistamaan messuilla ja huomennahan joku voi sinne vielä keretä. Kanssapotilaat ymmärtänevät ;)

Wetterhoffilta 2 x 50g viininpunaista Sivillaa ja Silvian/Sivillan värikartta tulevaisuuden ostoksia varten (2 x 5,20 € + 2 €)

Vuorelmalta kullattuja addeja 3mm 120cm, 4½mm 40cm ja 4½ 120cm (á 3 €)

Toikan pisteestä vyyhti mustaa Putkista (300g 5,50 €)

Naavalaisen painokuvia (isot 2 €/kpl, pienet yhden)

Valhalla Designin silmukkamerkit (6 €)

Huovutettu ketunpää C-hallin perukoilta (1,50 €)

Rautakaisen ihana teräksinen sudenkorento-rintaneula (27 €, hopeinen olisi ollut huisisti enemmän)

Takarivissä ehkä turhamaisuuden huippu: näiltä silkkisen pehmeä ketun häntä (2,5 €), jonka tulevasta käytöstä ei ole vielä mitään tietoa, mutta mielipuolisen onnellisena halin ja silittelen sitä ;). Ketunhännän paijaaminen saattaa kertoa jotain kissakuumeen tasosta...

Koru- ja ompelukone-esitteilläkin on funktionsa. Koruja valmistaa Pauliina Rundgren Handicrafts. Olin ostamassa esitteessä näkyvän tyyppistä, mutta pienempää ja mustavalkoista kaulakorua, mutta messumaniassa seurana ollut äiti tahtoi ostaa sen joululahjaksi. Tosin maltankohan odottaa jouluun asti, keksisin sille jo hyvän käyttötilaisuuden ;).

Niin ja se ompelukone-esite... Olin harkinnut oman koneen hankintaa ensi vuoden alussa. Tällä hetkellä surruuttelen äidin kolmekymppisellä Singerillä, joka on ihan passeli vekotin, mutta ei koskaan sillä puolella kaupunkia, missä inspiraation saanut perheenjäsen. Tarkoitus oli vain vilkaista ompelukoneita, mutta esittelijä nappasi meidät hoiviinsa ja ihan liian tehokkaasti ja taidokkaasti myi tuon koneen mulle samantien. Maksaa voin onneksi vasta tammikuussa, vaikka haenkin koneen ensi viikolla. Luvassa oletettavasti vielä paljon ihastelua.

Sudenkorento vielä lähikuvassa, jossa sen väritys tulee paremmin esille.

Aloin syksyn mittaa tuntea itseni enemmän myyräksi kuin siiliksi, joten uudet rillit oli hankittava. Kuten kuvasta näkyy, Sivilla on sävysävyyn ihqupihqu-rillien tehostevärin kanssa, joten siitä muotoutunee myös jonkinlainen juhlahuivi tai -shaali. Siihen vielä musta iltapuku (koskahan sellaisen ompelen?-D) ja sitten oon hot ja pop ja vaikka mitä muuta ;).

Joulu juoksee kohti tuhatta ja sataa, mutta sukka-/pipo-/lapastehdas on ollut vähän alitehoilla muiden kiireiden takia (ts en oo ehtinyt istua luennoilla niin ei sitten ole ehtinyt neuloakaan). Nyt sukkatehdas on taas käynnissä ja yrittää väistellä jännetupintulehdus-peikkoa. Kaikkein uskomattominta tässä on, että olen jo parina iltana meinannut hakea lisää seiskaveikkaa. Johtuu ihan vaan siitä, että ne järkevät ja hillityt värit alkaa huveta enkä ole varma, miten tuo minun perheeni ja sukuni tykkää esim. kelta-vihreistä yhdistelmistä.

Ujosiilin syyskiireet

2006-10-23T20:41:00.000+03:00

Kuinka monta jalkaa on siilillä? Viime viikon toimintatahdin perusteella ainakin kymmenen!

Blogilistan mukaan Unelmia tilaa jo huimat 40 (!!) lukijaa. Tervetuloa kaikki, olen ihan häkeltynyt! Samaan hengenvetoon myös pahoitteluni parin viikon tauosta. En ole tahtonut hutaista kuvatonta pikapäivitystä, vaan olen mieluummin lykännyt toteutuneiden unelmien raportointia. Olen kuitenkin ollut hengessä mukana ja sopivissa väleissä lueskellut blogeja ja nauttinut muiden ihanista töistä.

Johanna kysyi Stitch'n'Bitch Nationista ja hetken jo aioin kirjoittaa kirjasta kunnollisen esittelyn, mutta sitten iski ramppikuume. Tuntui liian rohkealta alkaa ylistää kirjaa ja ehkä myötävaikuttaa ostopäätökseen, jos joku muu ei ehkä tykkäisikään. Näin siis lyhyesti: kirja on ihana, mutta minä olen helppo! Kauniita värikkäitä kuvia, toisistaan poikkeavia innostavia ohjeita ja tietynlainen, lämminhenkinen kirjoitustyyli, niin olen ihan myyty! Yksikään kirjan ohjeista (joita voi muuten selailla täällä "back"- & "forward"-napeista) ei ole vielä "pakko tehdä hetinyt"-listalla (paitsi ehkä ihanat kissanlelut <3~~ omaa kattikaveria odotellessa), mutta toisaalta se on tuottanut inspiraatiota ja innostusta.

Tässä vielä yksi kirjahullutus. Tämän tilaus lähti pian SnB-kirjojen tilaamisen jälkeen, mutta Amazonin sijaan "yksityiseltä" kauppiaalta. Toimitus taisi kestää neljä viikkoa :(. En ole jotenkin vielä ihan päässyt sisälle kirjaan, mutta loppupuolelta löytyvät kolme neulottua pehmolelua saivat minut tyytyväiseksi. (Sanoinhan, että olen helppo?)

Edellisen postauksen seiskaveikat alkoivat sukiksi. Nämä mennee pienemmälle pikkuveljelle joululahjaksi. Inspiraatio syntyi Uhoavan Gnun raitasukista.

Mitä neuloja tekee, kun lenkille lähtiessään huomaa, ettei omista sopivan ohutta lenkkipipoa? Tietysti tekee sellaisen! Tosin kävin ensin pyrähtämässä ja vasta sitten kipitin lankaostoksille. Pipo on mustaa Woolia 1o-1n-joustimella. Aloin tehdä kavennuksia vähän liian aikaisin, joten pipo ei istu päähän niin hyvin kuin voisi, mutta toisaalta riittävästi käyttötarkoitukseensa. Tikutin pipoa 3mm bambusukkapuikoilla ja olisin kyllä kaivannut 40-senttistä pyöröä... Lopulta päädyin kuudelle sukkapuikolle ja lopuksi 80-senttisellä pyörölle Sian blogista bongattua magic loopia hyödyntäen. Ihan heti ei tee mieli tehdä uutta pipoa Woolista, sen verran tuskallisen hidasta ja tylsää...

Tänään sain vihdoin pingoitettua aiemmin esitellyn Koivunlehtishaali-mallisen kaulahuivin. Pingoitus paljasti harmillisen virheen...

... mutta itse huivi on ihan superihana! Kuvassa sitä esittelee pikkusiskon Uudesta-Seelannista tuoma kiwi-lintu.

Listautuminen + alkuviikon villityksiä

2006-10-04T20:43:00.000+03:00

Lisäsin Ujosiilin Unelmat Blogilistalle. Tuonne reunapalkkiin voisi lisätä vielä "Lisää minut suosikkeihisi"-linkin, mutta pikkuruiset siiliaivot ylikuormittuivat informaatiotulvassa ja kieltäytyivät käsittelemästä enää yhtään uutta tietoa. Toisinsanoen, jos joku auttamishaluinen bloggaaja nopeasti muistaa, miten tai mistä moinen onnistuu, niin en pahastuisi vinkistä.

Terveisiä Prismasta... Tuolle iloisen (?) vihreälle naureskelin ensin, kun joku oli hylännyt sen akryyli-Liisojen luokse (ne olisi ollut vain euron kerä kivoissa väreissä, mutta tuntuivat liian muovisilta poskea vasten), mutta kun pääsin varsinaisen Seiskaveikka-tarjouslaarin luokse, järki sumeni. Ei ihan silmänräpäyksessä: pitkään seisoskelin ja nostin keriä koriin ja takaisin, mutta lopulta hinta, vain 2,80 per kerä, vei voiton ja kahmaisin sinisen ja vihreän kerän mukaan. Tarjolla olisi ollut myös kirkkaan keltaista ja puuterin tai persikan väristä veljestä, mutta ne olivat minulle vähän liian kummallisia. Tuo sininen on muihin verrattuna ihmeellisen normaalin värinen ja minun silmiini kovasti ihqu. Lirkuttelevat sinisestä kissapiposta ja yrittävät vokotella tummansinistä veikkakerää raitasukkiin. Vihreää ehdin katua jo kotimatkalla, mutta itseasiassa se näyttää varsin trendikkäältä ainakin tummanvihreän varastoveikan vieressä. Niin vakuuttavasti, että vaikka Lanettiin verrattuna tuo lanka on inhan karkeaa, taitaa raitasukat olla ujosiilin seuraava luentoneule.

Niin ja 1+1 on edelleen 2. Tuo kolmas kerä oli hylätty kassojen luokse ja pakkohan se oli siihen hihnalle nostaa, kun näytti niin yksinäiseltä ;).

Edellisen postauksen kaulahuiviin sain lisälangan jo maanantai-iltana ja tiistaina tikutin sen valmiiksi. Se pitäisi vielä pingottaa, mutta koti on tällä hetkellä sen sortin kaaostilassa, että huivi joutuu odottamaan viikonloppua ja puskutraktoreita saadakseen tilaa.

Viime viikon ja viikonlopun hullutuksia

2006-10-02T15:25:00.000+03:00

Oih, lukijoita! Tervetuloa! Toivottavasti en pitkästytä teitä kuoliaaksi. Yritän postailla ahkerasti, vaikka nyt sitten tietenkin iskee kamala itsesensuuri, kun tietää jonkun vielä lukevankin ne höpinät... :)) Niin ja blogilistalle liityn seuraavalla vapaahetkellä. Nyt luen tenttiin, kuten näkyy...

Perjantaina auton nokka suuntasi kohti Savon metsiä. Viikonloppu kului kaalipellolla ja juoppokuskina. Jostain syystä viihdyin molemmissa aktiviteeteissa. Lisäksi katsoin televisiota varmaan enemmän kuin kuukauteen ja samalla kädet kävivät:

Tämä sai alkunsa jo keskiviikkona tai torstaina, mutta suurin osa syntyi menomatkalla ja television ääressä. Niin ahkerasti, että lauantai-iltana iski järkky niskajumi, mikä ei yllättäen hillinnyt intoa... Vähän siinä kyllä tunsi itsensä idiootiksi ja pahoin pelkään appiehdokkaankin saaneen saman vaikutelman, mutku ihan vaan yks kerros vielä... Tiedätte varmaan. Pää sentään kääntyili melkein normaalisti jo sunnuntaiaamuna. Malli on Koivunlehtishaalin, mutta leveys vain kuusi mallikertaa ja reunoissa viisi silmukkaa helmineuletta, koska tämä yksilö yrittää muotoutua kaulahuiviksi. Huivi nieli lankaa aika ahnaasti ja sunnuntaina tiistaipostauksen Lanettit olivat jo huvenneet. Pituus ei vielä riitä, joten tuo on toistaiseksi jäähyllä kunnes ehdin kaupunkiin hakemaan vielä yhden kerän, varmaankin vasta keskiviikkona. Pitää varmaan aloittaa sukat, jotta pysyn luennoilla hereillä...

Nämä on nyt sitten niitä aiempia hullutuksia. Kerät ja palmikkopuikot olivat ahtautuneet postiluukusta torstaina. Lanka on Austermanin Step-sukkalankaa, väri nro 16. Tilasin sen Käsityökorista viikkoa aiemmin ja toimitusaika tuntui suoraansanottuna kyllä huisin pitkälle. Olen selvästi tottunut liian hyvään palveluun Lankalinjan puikkopakettien kanssa :). Poikaystävän mielestä se "Saatavuus 1-2 päivää" tarkoittaa yleensä, ettei tuotetta ole liikkeen omassa varastossa, mutta Käsityökorin sivuilla puhutaan ihan toimitusajasta. Maksaminen onnistui kuitenkin helposti ja postikulut sisältyvät tuotteiden hintaan, joten tuolta voisin tilata jatkossakin.

Kirjavillitys sai alkunsa, kun vihdoin sain kirjastosta Stitch'n'Bitchin lainaan pari viikkoa takaperin ja melkein heti perään synttärilahjuksia. Pakkohan se oli saada omaksi, vaikka englanniksi, ja nuo muut sitten vain tarttuivat imuun ;). Nämä hain postista tänään ja selailin pikaisesti läpi. Lemppariksi tästä kolmikosta taitaa muodostua tuo Nation. Happy Hookerin mallit ei oikein iskenyt ainakaan heti, mutta toisaalta jo selaillessa tuli sellainen pieni ahaa-elämys, virkkaamallahan voi tehdä vaikka mitä.

Kaapista ulos

2006-09-26T20:51:00.000+03:00

Äly ja väläys! Mitä ideaa on kirjoittaa blogia, jota kukaan ei lue? Ujosiili löysi sisäisen huomionkipeän oravapersoonansa ja ilmiantoi itsensä Finnish Knit Blogs -rinkiin. Huuda "Hip!", "Mew!" tai vapaavalintainen tervehdys ja pelasta pikkuorava "Kukaan ei lue mun blogia"-masennukselta.

:))

Massapostaus

2006-09-26T20:13:00.000+03:00

Takana on villi viikko. Ainakin, mikäli katsoo pankkitiliäni... Sain päivittää esittelyn ikävuodet ja samassa yhteydessä sain hieman lahjusrahoja. Ja saatoin hieman tilata lankaa... tai puikkoja... tai kirjoja... "Ihan pikkaisen vaan, säästän nää rahat jo siinä, että syön vähemmän karkkia."

Vasta Lankalinjalta tilatut bambut, kaksi pakettia 2,5mm sukkabambuja ja 80-senttinen 3mm bambupyörö, saapuivat. Toimitus oli taas huippunopeaa! Loput ostokset ovat vasta matkalla ja saapuvat toivottavasti jo tällä viikolla. Esittelen niitä myöhemmin. Jos kehtaan... Amazon.co.uk on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen pahanlaatuista järjenhämärtymistä, joten yritän välttää sen selailua.

Wooliakin ostin kuluvan viikon aikana pahimpaan lankahimoon. Siitä tuli lapaset, jotka vaativat kuitenkin vähän toimenpiteitä:

Kuka hullu pingottaa lapasia?! Joo, tämä hullu. Enää en kyllä ehkä pingota, tuli turhan littanat ja pituutta vähän liikaa. Enkä myöskään enää laske silmukkamäärää pelkän kädenympäryksen ja sileän neuleen tiheydellä, jos aion käyttää joustinneuletta.

Venytys kuitenkin ajoi asiansa, eikä pikkusormi kärsi ahtaanpaikankammosta enää kuin hetkittäin. Lapaset kävi tänään kaupungissakin, vaikka tuon neuloituksen seurauksena olivat vähän väljät. Reunoista tuli aika veikeät. Lohikäärmetumput. (Mitenniin ei ole valkoisia lohikäärmeitä??)

Branching Out on myös vihdoin valmiissa tilassa. Neulomiseen meni vain kolme iltaa, mutta pingotuksen järjestämiseen sitten vielä muutama lisää lapamatotunnelmien viedessä voiton. Meinasin antaa tuon lahjaksi, mutta pikkulinnut lauloivat kohteen olevan villa-allerginen, joten huivi jäi kotiin. Harkitsen vielä, että etsinkö sille uuden ihmisen vai pidänkö itse. Ihana se on kuiteskin <3.

Niin ja nämäkin... Lähtivät mukaani Käsityökeskuksesta iltapäivällä, kun oli vaan pakko ostaa jotain, siis lankaa. Niistä tulee ehkä Tumput v2 palmikoilla. Tai ranteenlämmittimet. Tai pipo. Tai sitten vaan nukun kerät kainalossa. Kyllä, olen heikko ja tällä menolla myös hyvinhyvin köyhä. Tai onhan ne langatkin omaisuutta? Ja puikot kanssa? Ja kirjat nyt ainakin!