Luovuuden ja hulluuden rajamailla

Juhlapuvun ompelijan muistilista:
- Aloita ainakin kahta viikkoa aiemmin.
- Jos aloitat kuitenkin viime tipassa (kuten edellisenä iltana yhdeksältä), valitse joku yksinkertainen malli, johon sinulla on kaavat valmiina.
- ... tai edes jompikumpi edellisen kohdan ehdoista.
- Jos päätät kuitenkin rakentaa puvun ilman kaavoja, käytä apuna mallinukkea.
- ... tai edes kaveria apukäsinä.
- Jos päätät kuitenkin rakentaa puvun itse itsesi päälle, niin mieti nyt hyvä ihminen ennen aloittamista, miten pääset kankaasta ja nuppineuloista ulos!

Onneksi jaksoin vielä nauraa, kun tajusin nuppineulottaneeni itseni puvun alun sisälle. Purku ja uusiksi. Puolen yön aikoihin en vielä osannut sanoa, oliko käsissä täysi katastrofi vai jotain huippua. Lauantaiaamuna rypytin tyllihametta vapaalla kädellä suoraan neulan alle. Yläosasta puuttuu yhä - kymmenen päivää bileiden jälkeen - vuori ja yläosan viimeisiä varmistuspistoja ompelin autossa matkalla juhlapaikalle (ja ystävä lisäsi yhden unohtuneen piston coctail-tilaisuuden jälkeen vessassa...).


Hippu avusti viattomalla hametyllien seassa istuskelulla.

Olen odottanut kuumeisesti päivää, jolloin olisin valoisan aikaan kotona, eikä valoa riittänyt kuitenkaan. Väritkin (mustasta puvusta ;D) piti tappaa, että muodosta näki mitään. Ja tyllihame jäi asettelematta kunnolla. Korkkarit oli jo siivoutuneet jonnekin, joten yritin venyttää pituutta varpaillani saaden aikaiseksi entistä tärähtäneempiä kuvia.


Yritä kuvitella kiinnitetyt hiukset, korut ja pitkä huivi.


Tyytyväinen? Oh yes! Vaikka näenkin puvussa vain hätäisen ja priorisoivan työskentelyn virheitä, ei sitä kuitenkaan tule ommeltua täyspitkiä juhlapukuja omasta päästä ihan joka viikonloppu niin, että juhlissa voi olla täysin tyytyväinen omaan pukeutumiseen. Ensi kerralla voisi kuitenkin ehkä aloittaa vähän aiemmin :D.